Mainos
Mainos

Ravintolavinkit Tallinnaan: Väike Rataskaevu 16 ja Kohvik Moon (lasten kanssa)

Vietimme vuoden ensimmäiset päivät Tallinnassa. Mukana oli 10-vuotias nuorukainen, joka määritti hiukan menokohteita. Ja loistavia juttuja tulikin vastaan.

Halusimme syödä hyvin, mutta emme fiinisti. Siihen tarjoutui täydelliset mahdollisuudet kahdessa, loppujen lopuksi hyvin samanlaisessa paikassa, Väike Rataskaevussa ja Kohvik Moonissa.

Molemmat raflat ovat juuri sellaisia rennon rehellisiä bistroja, joiden tyyli on syrjäyttämässä fiinimpää syömistä ainakin läntisessä maailmassa. Ei kikkailla, mutta tarjotaan viimeisen päälle keittiötaitoa selkeistä raaka-aineista valmistettuna, uusia makupareja luovasti loihtien. Vaikka fine diningista pidänkin, fanitan bistrotyyliä tällä hetkellä enemmän. Lisäetuna on ravintolaskun hinta. Syöt hyvin ja usein puoleen hintaan siitä, mitä fiini syöminen kustantaisi. Väike Rataskaevu 16 ja Kahvik Moon ovat tästä täydellisiä esimerkkejä.

Molemmissa paikoissa lapset huomioitiin lisäksi juuri siten kuin toivoin. Tarjottiin heille omia annoksia, jotka olivat kunnon ruokaa ilman lasten ja vanhempiensa aliarvioimista. Taannoinen visiitti Vinkkeliin osoittautui meidän puolesta turhan kunnianhimoiseksi yritykseksi. Itse mesta hoiti homman silloinkin loistavasti, ei siinä.

VÄIKE RATASKAEVU 16. Ensimmäisen illan päivällinen nautittiin Väike Rataskaevussa, jonka syntyhistoria on mielenkiintoinen. Ravintoloitsijat pistivät aluksi pystyyn lähistöllä olevan Rataskaevu 16:n, jonka suosio lähti välittömästi rakettimaiseen nousuun. Mesta on yhä koko ajan täynnä. Ei kun sisarravintola pystyyn. Väikessä menu ja tarjoilijat ovat samoja, joten kyse on lähinnä irtiolevasta lisäsiivestä. Väike ei ota suoraan pöytävarauksia, mutta kun yrittää turhaan varata pöytää Rataskaevu 16:sta, tekevät he varauksen Väiken puolelle.

Tiiliseinien verhoama tunnelma on kotoisa ja palvelu hyvin ystävällistä. Tarkoitukseni ei ollut vetää lihavoittoista ateriaa, mutta en pystynyt kieltäytymään ankkatartarin ja possun minipotkan kutsusta. Kevyesti kypsennetty ankanfileetartar viinissä haudutetun päärynän, kapristen ja porkkanakreemin kera (6,90) on raikkaan maukas, monivivahteinen ja jälleen uudenlainen luku tartarien laajassa kirjossa.

Vaimon alkuruokana nauttima graavilohi taimenenmädin, punasipulin ja sinappikastikkeen kera (8,50) oli lähtökohtaisesti takuuvarman hyvä, mutta sinappikastike nosti sen perinteisen annoksen yläpuolelle. Sitä täytyy testata kotioloissakin.

Pikkujäbälle kanafilee peruna-porkkanasoseella, tuorekurkulla, kirsikkatomaatilla ja kermakastikkeella upposi poikaan nopsaan.

Pääruoaksi sian minipotkaa savoijinkaalin, paistettujen sienten, omenan ja salvia-viherpippurikastikkeen kera (11,40) oli ronskin runsas annos. Potkan pienuus pisti miettimään, miten pienestä possutaaperosta se on otettu. Lihaa sen ympärillä oli kuitenkin yllättävän paljon ja syöminen oli reippaasti perinteista potkaa helpompaa ja sivistyneempää. Tyylikkään tuhtien makujen kirjo pursusi sävyjä. Hintaansa nähden hämmentävän hyvä ja suuri annos.

Vaimolle pääruoaksi mustajuuri-savujuustovuoka putkivinokkailla ja salottisipulilla (9,50). Tuhteja makuja ja täyttävyyttä. Savujuusto oli sopivan mietoa ja komppasi kokonaisuutta.

Junnulle vielä omaa suosikkiaan, lämmintä, fondantmaista suklaakakkua vaniljajäätelöllä ja vadelma-limettikastikkeella (6,70). Silmät säkenöivät kakun kadotessa pelottavaa tahtia pala kerrallaan. Oli kuulemma reissun paras annos.

Väike Rataskaevu 16:n ja Rataskaevu 16:n henkilökunnan spesiaali on kirjoittaa kuittiin mairittelevia huomioita asiakkaista. Meille piirrettiin kuittiin lumihiutaleita sekä kirjoitettiin "Kiitos paljon! You are alla so lovely :)". Yleistyvä kikka, mutta onhan se ainakin vielä kiva. Ja niin oli laskukin. 6 ruoka-annosta, 4 lasia hyviä viinejä, kivennäisvesi ja limppari yhteensä 79,40.

KOHVIK MOON. Toisen päivän lounaalla syötiin myös hyvin. Kohvik Moon on niittänyt hurjasti mainetta koko 9-vuotisen olemassaolonsa ajan. Modernia venäläistä keittiötä kokkaava ravintola kunnioittaa perinteitä, mutta nostaa niiden tasoa tälle vuosituhannelle.

Kotoisa sisustus on helposti lähestyttävä ja palvelu ystävällistä, mutta ei aivan yhtä sydämellistä kuin edellisillan Väikessä. Haluaisin syödä pitkän kaavan mukaan, mutta lounaalla ei nälkä ole vielä ehtinyt niin kovaksi. Lapselle tuodaan lasten lista ja värikynät sen värittämiseen.

Alkuun pari venäläishenkistä piirasta (pirozhki) (2,00/kpl). Vähän kuin suomalainen lihapiirakka, mutta fiinimpi. Toisessa sisällä lohta ja kaalia, toisessa kanaa. Varsin jees.

Varsinaiseksi alkuruoaksi zakuska-lautanen jaettavaksi (10,00). Vati täynnä venäläistyylisiä, hunajaisia suolakurkkuja, marinoituja sieniä, marinoitua kilohailia, kevyesti savustettuja viiriäisen munia, laardia ja piparjuuri-hapankermaa. Erinomainen valinta. Jokainen osanen muistutti venäläisen keittiön nykyisin vaietusta hienoudesta ja viritti samalla ruokahalua pääruokaan.

Nuorukainen tilasi kananuggetteja perunapyreen ja kurkkukastikkeen kera (5,00). Kunnolla tehty frittikana maistui täpöillä.

Jälleen en voinut vastustaa lihaisaa vaihtoehtoa ja kani-schnitzel hapankermaisten metsäsienten ja juustoisen sinappikastikkeen kera (17,00) tuntui välttämättömältä kokeilulta. Kievin kana jäi hiukan kummittelemaan vaihtoehtona. Pari sentti paksu kanileike oli jätetty hienon roseeksi ja meheväksi sisältä. Raikkautta tuovia sieniä oli päällä runsaasti. Annoksen koko oli puoleenpäivään hitusen turhan suuri, mutta syytetään siitä syöjää. Erinomainen viritys, vaikka alkuperäiselle schnitzelille ei voikaan pärjätä.

Vaimo veti kevyemmin vegaanisella munakoisolasagnella (15,00). Sievä annos oli mehukas, lempeän maukas ja yksinkertaisuudessaan hurmaava.

Jälkiruokaa ei jaksanut vetää kuin kymppivee. Pari palloa vaniljaista hapankermajäätelöä (4,00) eivät ehtineet kauaa lautasella sulaa.

Viininä toimi erinomaisesti 37,5 cl pullo hitusen ikääntynyttä Alsaceb Rieslingia, Domaines Schlumberger Riesling Les Princes Abbés 2014 (23,00).

6 ruoka-annoksen, 2 piiraan, puolikkaan viinipullon ja limpparipullon laskuksi kertyi 84,50, mitä pidän tasoon nähden hyvänä kauppana ja jään pohtimaan, pääsisikö tänne joskus pitemmän, venäläisen kaavan mukaan nauttimaan.

Kohvik Moon
Võrgu 3

LUSCHER-MATIESEN. Pienenä lisämainintana kävimme moikkaamassa vanhaa kaveria, Elorannan Pekeä, Toompean mäellä pitämässä virolaisen juomakulttuurin museolla. Tarjolla on myös hänen itse tekemiään viinejä, joista lasiin sujahti herkullista omenaviinistä tehtyä glögiä sekä hyvällä tavalla mielenkiintoista raparperijälkiruokaviiniä. Peke viljelee ihan kunnon rypäleviinejäkin Muhun saarella, mutta tuotanto on vielä alkutaipaleella. Kantsii käydä museobaarissa lasillisella!

Luscher-Matiesen
Toom-Rüütli 10-1

Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja