Kuvittelin hallitsevani ”tarpeeksi hyvin” focaccia-leivän olemuksen. Olenhan tehnyt sitä lukemattomia kertoja ja ollut tyytyväinen melkein aina (vanha resepti). Leipomisen keskiössä on ollut sitkon saaminen pirunmoisella vaivaamisella. No, Kitchen Aid sen väännön teki, mutta itse joutunut nojaamaan aina masiinaan, jotta se ei lähde vaivauksessa liikkeelle. Alussa jätin vääntämään yksinään ja alas pöydältähän se tuli. Ei hajonnut, mutta lattiaan tuli lommo.
Ymmärrykseni lajista muuttui kerralla, kun sain käsiini arvostelukappaleen uudesta Vege!-kirjasta ja tein focaccian sen metodilla. Taikinaa ei vaivattu yhtään, mikä teki leivän rakenteesta ennenkokemattoman kuohkean. Alex Niemisen ja Riikka Sukulan kirja on huikaisevan hieno osoitus kasvisruoan monimuotoisuudesta keskittyen pelkästään hyvään ruokaan, joka nyt sattuu olemaan ilman lihaa. Bloggaan varsinaisista ruokalajeista myöhemmin. Tähän alkuun oli pakko jakaa nopsaan leipäresepti, jonka myötä teki huutaa ”stop the press” muiden versioiden leipojille. Tämä on uskomattoman helppo ja maistuva leipä!
Focaccia
3 dl huoneenlämpöistä vettä
1 pss kuivahiivaa tai 25 g tuorehiivaa
2 tl sokeria
400 g ”0” durumjauhoja (käytin tavallisia luomuvehnäjauhoja)
runsas rkl laadukasta oliiviöljyä
1 tl sormisuolaa
3 rosmariinin oksaa
Sekoita veteen hiiva ja sokeri. Lisää jauhot ja oliiviöljy. Sekoita ainekset hyvin, mutta varsinaista vaivausta ei tarvita. Anna taikina nousta liinan alla vähintään tunti ja lisää lopuksi suola (EDIT: kirja sanoi näin, mutta lisään jatkossa suolan normaalisti taikinaa alustaessa).
Levitä taikina korkeareunaiselle uunipellille tai vuokaan ja kohota vielä hetki. Painele sormilla reikiä taikinaan ja mausta pinta sormisuolalla ja rosmariinin oksilla. (Lorautin omapäisesti tässä välissä hiukan oliiviöljyä leivän pinnalle.) Paista esikuumennetussa uunissa 220°C:ssa noin 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin kullanruskea.
