PRESSIMATKA. Koin tulikasteen virolaisuudesta, mikä pisti miettimään miten mahtava, mutta kuitenkin niin erilainen naapurimme onkaan.
Siinä missä Suomen 100-vuotisjuhlat menettivät kiinnostustani vuoden puolivälin jälkeen, pääsi Viron vastaavat kinkerit yllättämään ja koskettamaan vahvemmin. Lähtökohtaisesti en ollut juhlahetkestä erityisen kiinnostunut. Aloin kuitenkin ihmetellä sitä määrää ja tapaa, jolla suomalainen media aiheeseen tarttui. En ollut täysin ymmärtänyt sitä veljellistä läheisyyttä, jota Suomenlahden molemmilla rannoilla koettiin. Ehkä syynä on tamperelaisuus. Tallinna on monelle helsinkiläiselle Tamperetta tutumpi kaupunki ja luontevampi reissukohde. Varsinainen veljeys on ollut aina enemmän rannikolla. Juuri siksi oli upeaa saada siitä ensimmäistä kertaa tuntumaa pressimatkalla.
Samalla sain 1,5 vuorokaudessa melkoisen lisäannoksen ymmärrystä virolaiseen sielunmaailmaan. Miten nopeasti maa on noussut neuvostoajoista monessa asiassa maailman kärkeä hätyyttelemään. Ja miten moneen asiaan historia ja nopea nousu heittää vielä varjonsa ja ongelmansa.
ON ÄÄRIMMÄISEN MIELENKIINTOINEN TILANNE, kun valtio aloittaa itsensä rakentamisen puhtaalta pöydältä. Vaikka heikko talous rajoittaa monia mahdollisuuksia, on Viro kuitenkin seissyt 1990-luvun alkuvuosina valtiollisen buffetin äärellä miettien, mitä kerää lautaselleen. Koin syvää kunnioitusta kuullessani, että lähtökohta oli hypätä heti kunnolla tähän päivään eikä tyytyä kierrätysalmuihin. Monet maat olivat valmiita auttamaan Viroa, mutta avun piti olla uusinta uutta. Ei vanhoja atk-järjestelmiä, ei toisen maailmansodan aseita - sen hetken parasta. Muuten ollaan mielummin ilman. Vain siten Viro pääsi kiinni länsimaiden kehitykseen eikä jäänyt nukkavieruksi pikkuveljeksi, joka saa vanhempien veljien kuluttamat jämäkamat.
MISSÄ KAIKESSA MEILLÄ SUOMESSA roikutaankin menneen maailman tottumuksissa ja edellisten vuosikymmenten määrittämissä järjestelmissä ja byrokratiassa? Viro napsii yhä parhaita käytäntöjä ja sovittaa ne Suomea jouhevammin arkeensa. Hintana oli liki 50 miehitysvuoden kurjuus. Millaiseksi Suomen ja Viron yhteiselo olisikaan muotoutunut tuona aikana vapaassa maassa? Maiden väleistä ennen miehitystä kertoo paljon, että jatkosodassa taisteli Suomen riveissä 3400 virolaista, ns. Suomen-poikia. Perimmäinen halu oli taistella Venäjää vastaan, mutta ei Saksan joukoissa. Kävimme suurlähettiläs kanssa laskemassa kukat Suomen-poikien muistomerkille Metsäkalmistoon. Kaunis paikka, vaikuttava hetki.
