Mun kokkailua kuvaa pari seikkaa varsin hyvin. Olen keittiössä kokeileva enkä pelkää lainkaan uusien raaka-aineiden käyttöä. Toki ne jännittävät käsissä ensimmäistä kertaa, mutta suhtaudun niihin avoimen uteliaasti. Toisaalta taas kannatan perinteitä ja esimerkiksi klassikoita en mielelläni ala twistaamaan vaan ennemminkin löytämään niiden ytimen. Tällä kertaa törmäsin elämäni ensimmäistä kertaa kaupassa vasikan poskiin. Muutama lähti välittömästi mukaan. Possunposket kuuluvat suosikkeihini ja oli mielenkiintoista nähdä, millaisiksi nuoren naudan poskilihakset muotoutuvat. Häränposkia olen joskus kokeillutkin. Ne oli ihan ok, mutta eivät sykähdyttäneet.
Marinoin poskia yön yli punaviinissä ja Marsala-viinissä. Sen jälkeen hauduttelin lihaa samaisessa seoksessa vielä kolme tuntia. Lopputuloksena sain suussasulavinta lihaa, jota olen ikuna itse kokannut. Valitettavasti vaimolle taisi osua huonompi pala, koska lauantai-illan illallisesta kului tovi keskustellessa, oliko ruoka erinomaista vai ei-mitään-ihmeellistä. Näin tapahtuu harvoin. Siispä jaan reseptin, jotta pääsette itse kokeilemaan ja tekemään johtopäätöksenne, jos satutte raaka-ainetta löytämään.
Polenta on Suomessa turhan harvinainen lisuke. Tein siitä tällä kertaa hyvin kermaisen version, joka toimi kokonaisuudessa hyvin. Toisaalta, kun liha sulaa suuhun ja polenta on valuvaa, voisi joku rapea ainesosa antaa rakennetta annokseen. Pekoni nyt on vastaus kaikkeen, mutta toki joku muukin. Saa ehdottaa.
VIINIVINKKI! Tämän pitkään viinissä hautuneen ruoan kanssa toimii mainiosti De Triachi Montecucco sekä Castiglioni Chianti.




