Mainos
Mainos

Kun Amalfin rannikon pikkukaupungit on esitelty, on aika mennä asiaan. Eli ruokaan. Jotenkin onnistuimme välttämään miinat läpi reissun. Jokainen näistä rafloista on vähintään ok, ellei erinomainen. Tsekkaa myös reissun Napolin ravintolat!

SALERNO. Salernon visittii alkoi lounaalla sympaattisessa Mamma Rosassa. Kivenheiton päässä pääostoskadusta sijaitsevaa raflaa pyörittää itse mamma sekä hänen kaksi poikaansa vaimoineen. Joka etsii ”aitoa Italiaa”, tämä on sitä. Vaatimattoman näköinen paikka on pitkälti paikallisten suosima. Mamma istui pöydän ääressä ja seurasi tarkkaavaisesti lastensa uurastusta ja keinutti samalla lastenlastaan rattaissa. Ruoka oli hyvin yksinkertaista ja maistuvaa. Ihan kunnon kotiruokaa. Alkuun minulle sinisimpukkapastaa, vaimolle tomaattisoosilla. Pääruoaksi jotain kokonaista pienehköä kalaa, vaimolle sardellifileitä. Puolikas karahvi viiniä ja vesipullo. Laskuksi tasan 20 euroa.

Mamma Rosa, Alberto Pirro 22, Salerno. 

Illalliseksi suuntasimme parin suosituksen pohjalta Ristorante Dedicato A Mio Padreen. Kuulemma kaupungin paras kalarafla. Perusviihyisä olikin, mutta ilmastointi ei toiminut terassilla. Kun lämpötila huitelee +40 asteessa, se on ongelma. Otin alkuun edellispäivän superfressin kokemuksen (Pescheri Mattiucci, Napoli) innoittamana raakakypsytetyn merellisen lautasen. Kalan tuoreus oli kuitenkin kaukana eilisillallisesta ja aloinkin miettiä, uskaltaako annosta syödä loppuun. Vaimon tonnikala-carpaccio toimi hiukan paremmin. Pääruoaksi valitsemani kypsä, valtava merellinen lautanen oli ihan jees, mutta ei silti onnistunut pelastamaan kokemusta. Ilmapiiri viihtyisä, palvelu hätäistä. 2 x alkuruoka, 2 x pääruoka, viinipullo, olut ja vesi yht. 72 euroa.

Dedicato A Mio Padre, Vicolo Giudaica 8, Salerno. 

Aloin jo miettiä, pitäiskö kokeilla jotain muuta kuin kalaa. Nääh. Täällä kun ollaan, niin nautitaan alueen antimista. Noudatan aikas tarkkaan WWF:n suosituksia kaloissa, mutta Välimeren rannoilla olisi helpompaa unohtaa kokonaan fisut, jos niin tekisi. Illalliseksi Salernossa löysimme hivenen fiinimmän oloisen Ristorante Il Paccheron. Olimme pitkään ainoita asiakkaita ja paikan omistaja vaikutti iltaan tympiintyneeltä. Sentään yritti tarjoillessa. Paremmin englantia osaava kokki tulikin hehkuttamaan annoksia myöhemmin. Ja kuinka ollakaan, raflan toisen pöydän valtaa suomalaispariskunta. Muita maanmiehiä ei sitten Salernossa nähtykään.

Vaimolle alkuun paistos kesäkurpitsapaistos provolonella ja minulle munakoisotäytteisiä ravioleja tomaatin kera. Esillelaittoon oli panostettu tavallista enemmän. Maut kohdillaan kotoisan syvinä. Pääruoaksi päivän kalaa sekä grillattua mustekalaa ja katkarapuja. Päälle mix-annos jälkkäreistä. 2 x alkuruoka, 2 x pääruoka, 2 x jälkiruoka, viinipullo ja vesi yht. 82 euroa.

Il Pacchero, Via Antonio Maria De Luca 2, Salerno. 

POSITANO. Päiväretki Positanoon pisti miettimään ruokapaikkaa turistimassojen ulkopuolelta. Hivenen reunamilta löytyi sydämellinen Saraceno d’Oro. Tarjoilija oli äärimmäisen hyväntuulinen ja lauloi operaa päästessään keittiön puolelle. Tajusin tässä olevan sauman nauttia Napolissa syntynyttä Pasta Puttanescaa. Vaimolle munakoiso-tomaattipasta. Perus hyvää, mikä Italian tasolla on siis todella hyvää. Parempaa kuin itse teen ja osaan tehdä. Kaksi pastaa, kahvit, puolikas viinikarahvi ja vesi 39 euroa.

Saraceno d’Oro, Via Pasitea 254, Positano.Kotisivu

AMALFI. Kohti Amalfin kaupunkia ja heti lounaalle. Ristorante L’Abside vaikutti pienen sisäpihamaisen aukion reunalla oikein viihtyisältä. Pakko kai sitä lihaakin on ottaa, kun Napolin reunamille on tultu. Lasagne toimi kuten piti. Vaimon kanasalaatti perus. Viinilasillisten ja veden kera 32 euroa.

Ristorante L’Abside, Piazza dei Dogi 31, Amalfi.Kotisivu

Illaksi hakeuduimme mahdollisimman kauaksi turisteista, mutta huomasimme tulevamme yllättävän nopeasti kylän reunalle. Siispä puikkelehdimme takaisin pieniä sivukujia ja horjahdimme sisään Il Teatroon. Perinteinen perherafla, jossa kuitenkin isät keittiössä tyttärien tarjoillessa. Melkoisen fleguja tytöt olivat. Ruoka oli sentään perushyvää. Alkuun mozzarellaa ja parmankinkkua sekä kroketteja ja arancini, päälle pastaa Amalfin sitruunakastikkeella ja vaimolle vasikkaa sitruunakastikkeella. Amalfilla kasvaa oma sitruunalajike, joka on pirun iso, paksukuorinen ja herkullinen. Kantsii ottaa siitä kaikki irti mehuina, kastikkeina ja limoncellona. 2 x alkuruoka, 2 x pääruoka, viinipullo ja vesi yht. 58 euroa eli keskivertoa edullisempaa.

Il Teatro, Via Lorenzo D'Amalfi 21, Amalfi. 

Amalfi elää turismista, mutta turistikusetusmeininkiä ei liiemmin ole havaittavissa ja palvelun taso on parempaa kuin monessa väkimagneetissa. Erittäin iloinen yllätys koettiin, kun uskalsimme istua Duomon portaiden vieressä olevan La Taverna degli Apostolin pöytään. Hyvin ystävällinen palvelu, eloisa omistaja ja toimiva safka keskitason hinnoittelulla. Alkuun gnoccheja sorrentina-kastikkeella eli tomaatti-mozzarella-basilika-parmesan. Päälle mureaksi haudutettua mustekalaa ja perunoita. Ähky tuli. Terassilla soi tasokas jazz ja näkymä niin hyvä kuin italialainen kaupunkinäkymä voi olla eli ridiculously good looking. 2 x alkuruoka, 2 x pääruoka, puolikas viinikarahvi ja vesi yht. 78 eur.

Taverna degli Apostoli, 5 Via S. Anna Piccola, Amalfi. 

RAVELLO. Päiväretki Ravelloon. Kun nälkä alkoi iskeä olimme mukavanoloisen paikan vieressä. Se ilmeni supermukavaksi. Pizzeria Mimìn henkilökunta oli iloista, reipasta ja todella asiakaspalveluhenkistä. Koska rafla on TripAdvisorin ykkösenä pienessä kylässä, puolet asiakaskunnasta oli jenkkejä. Toinen puoli sentään paikallisia. Josko vielä pizzaa? Jep. Erittäin hyvät. Puolikkaan viinikarahvin ja veden kera yht. 20 euroa. Paikassa myös BB-majoitusta.

Pizzeria Mimì, Via San Francesco 12, Ravello.Kotisivu.  

SORRENTO. Seuraavaksi Sorrento. Asemalta laukkuja raahaten lähellä olevaan Il Leone Rossoon. Turistimaisuutta havaittavissa, mutta ei ansaksi asti. Frittikamaa ei voi mokata, joten valitsen kasan uppopaistettuja merenherkkuja. Ihan ok. Vaimolle alkuun parmankinkkua ja päälle lautasellinen grillattuja kasviksia. Jälkkäriksi pähkinäistä suklaakakkua. Kokonaisuus semi-ok. 1 x alkupala, 2 x pääruoka, 1 x jälkiruoka, puolikas karahvi viiniä ja vesi, yht. 40 euroa.

Il Leone Rosso, Via Marziale 25, Sorrento.Kotisivu

Illalliseksi Sorrentossa reissun huipentuma ellei se ollut jo Da Michelen pizza. Johonkin tähtipaikkaan piti päästä, koska en ole sellaisessa koskaan Italiassa ollut. Sorrenton Il Buco sijaitsee vanhan luostarin viinikellarissa. Otamme kuitenkin pöydän ulkoa lämpöhalvausta uhmaten. Palvelu on rennon fiiniä ilman irtiottoja. Ja kyllähän Michelin-tasoon voi luottaa. Otamme viiden ruokalajin yllätysmenun toiveella, että yksi minun annoksista on pastaa ragú-soosilla ja vaimolle kalaa. Ragúun oli liha jotenkin sulanut tai luovuttanut täysin makunsa. Sattumia ei ollut, mutta maku oli täyteläisen lihaisa. Hauska kokemus tällä tasolla. Kuukauden jälkeen mielessä pyörii vielä hyvin erikoinen tonnikala-carpaccio soijajäätelöllä ja sienillä sekä kahdella tapaa kypsennetty hummeri polentan ja viljaseos-risoton kera. Luovaa työtä, yllätyksellisiä komboja. Suositusviinit komppasivat mainiosti, mutta sisäsiististi. Upea kokemus, ei silti välttis ikimuistoinen.

5 ruoan yllätysmenu (à 75 eur), viinipaketti (à 35 eur), alkuskumpat, kahvit, digestiivit ja vielä iltamyssyt päälle yht. kahdelta 266 eur.

Il Buco, II rampa Marina Piccola 5 (Piazza S. Antonino), Sorrento.Kotisivu.

 

Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.