Terkkuja Genovasta! Välimeren toiseksi suurimman sataman omaava kaupunki tarjosi italialaiseen tapaan ihkaomia herkkujaan, joista vahvimmin nousivat esiin pesto, anjovikset ja focaccia. Kerron makumuistoja lisää tulevissa bloggauksissa. Nyt keskitytään koko maailman valloittaneeseen vihreään kastikkeeseen, Pesto alla Genoveseen.
Ligurian alueella kasvaa paljon sekä basilikaa että pinjapuita ja tottakai joku on aikojen saatossa oivaltanut sekoittaa yrttiä sekaisin kävystä löytyvien pinjansiemenien kanssa. Mukaan valkosipulia, parmesaania ja oliiviöljyä ja hurjan monikäyttöinen soosi on valmis. Sana pesto tulee pestare-verbistä, joka tarkoittaa survomista. Rustiikkisin ja autenttisin tapa tehdä pestoa on juuri morttelissa survominen. Rakenne ja maku ovat silloin parhaimmillaan. Tehosekoittimessa hienonnettu pesto on kirkkaamman vihreää ja tasaista, jossa on omat hyvät puolensa. Eli tee, miten haluat, mutta tee pestosi itse. Kaupasta löytyy harvoja kelvollisia valmispurkkeja, mutta morttelilla survottuna lopputulos on tietenkin paras. Oli ilo huomata, että Genovassa nautitut pestot eivät liiemmin poikenneet itse tekemistäni. Rakenne ja väri vaihtelivat ravintoloiden välillä, mutta niin tapahtuu myös itse pestoa tehdessä. Aina se on hiukan erilaista. Mutta joka kerta hyvää. Makua voi säädellä mielensä mukaan. Pinjansiemenillä saat makua miedommaksi, valkosipulilla tujummaksi. Voit myös maustaa soosia suolalla ja pippurilla tai vaikka taittaa makua epäpyhästi sokerilla tai hunajalla. Hyvällä oliiviöljyllä voit muokata kastikkeen koostumusta.
Pesto sopii niin pastan, risotton, gnocchien kuin lasagnenkin kastikkeeksi. Kokeile myös kalan, lihan ja kanan kanssa sekä crostineja maustamaan. Pesto on myös tärkeä osa hyvää minestronekeittoa (resepti). Yksi genovalainen perinnepasta koostui pestosta, vihreistä pavuista ja perunasta. Olen tästä tietämättömänä . Paikallisista pastamuodoista yleisimmät olivat litteä, spaghettimainen sekä itselleni tuliaisiksi tuotu ohut kiekkopasta,
