Tänään lauantaina vietetään kansainvälistä gin & tonic-päivää. Suomella on erityinen syy juhlia tätä päivää, tuleehan täältä maailman paras gin & tonic -juomaan sopiva gini. Mutta mikä onkaan tämän jalon juoman historia?
Tänä päivänä gini on kiistattomasti yksi baarimestareiden suosikkialkoholi, sillä se taipuu erinomaisesti mitä erilaisimpiin juomasekoituksiin. Se sekoittuu hyvin lähes kaikkien muiden ainesosien kanssa ja sitä nautitaan harvoin niin sanotusti raakana.
Ginin pitkä historia ulottuu 1600-luvun Hollantiin, jossa valmistettiin ginin kaltaista viinaa, geneveriä. Sana tarkoittaa katajanmarjaa latinan kataja-sanan juniperus mukaan. Englannin kielessä genever on vääntynyt muotoon gin.
Lääkeestä suosituksi nautintoaineeksi
Katajanmarjoja ja alkoholia keksittiin yhdistää alkujaan lääkkeeksi, kuka virtsaneritystä edistääkseen, kuka taas koliikkivaivojensa lievitykseen. Lääkkeen kaltaisen, ainakin hetkellisesti helpottavan vaikutuksensa ansiosta ginistä kehittyi ennen pitkää suosittu nautintoaine. Hollannista gini kulkeutui Englantiin, jonka juomakulttuurissa ginillä on ollut, ja on edelleen aivan oma paikkansa.
Kun Alankomaiden käskynhaltijasta, Vilhelm Oranialaisesta, tuli Englannin kuningas, hän kielsi ranskalaisen rypäleistä valmistetun brandyn maassa. Sen sijaan maissibrandyn, eli viljasta valmistetun viinan tuotantoa hän rohkaisi erilaisin tukitoimin niin ansiokkaasti, että ginin valmistus sai Lontoossa hillittömiä piirteitä. Talossa kuin talossa porisivat viinakattilat ja 1700-luvulle tultaessa suuri osa kansalaisista, ja nimenomaan sen köyhin osa, oli jatkuvassa ginihumalassa.
