Tänään vietetään kansainvälistä Gin & Tonic -päivää – tunnetko juoman monivaiheisen historian?

Tänä päivänä gini on kiistattomasti yksi baarimestareiden suosikkialkoholi, sillä se taipuu erinomaisesti mitä erilaisimpiin juomasekoituksiin. Se sekoittuu hyvin lähes kaikkien muiden ainesosien kanssa ja sitä nautitaan harvoin niin sanotusti raakana. 

Ginin pitkä historia ulottuu 1600-luvun Hollantiin, jossa valmistettiin ginin kaltaista viinaa, geneveriä. Sana tarkoittaa katajanmarjaa latinan kataja-sanan juniperus mukaan. Englannin kielessä genever on vääntynyt muotoon gin. 

Lääkeestä suosituksi nautintoaineeksi

Katajanmarjoja ja alkoholia keksittiin yhdistää alkujaan lääkkeeksi, kuka virtsaneritystä edistääkseen, kuka taas koliikkivaivojensa lievitykseen. Lääkkeen kaltaisen, ainakin hetkellisesti helpottavan vaikutuksensa ansiosta ginistä kehittyi ennen pitkää suosittu nautintoaine. Hollannista gini kulkeutui Englantiin, jonka juomakulttuurissa ginillä on ollut, ja on edelleen aivan oma paikkansa.

Kun Alankomaiden käskynhaltijasta, Vilhelm Oranialaisesta, tuli Englannin kuningas, hän kielsi ranskalaisen rypäleistä valmistetun brandyn maassa. Sen sijaan maissibrandyn, eli viljasta valmistetun viinan tuotantoa hän rohkaisi erilaisin tukitoimin niin ansiokkaasti, että ginin valmistus sai Lontoossa hillittömiä piirteitä. Talossa kuin talossa porisivat viinakattilat ja 1700-luvulle tultaessa suuri osa kansalaisista, ja nimenomaan sen köyhin osa, oli jatkuvassa ginihumalassa. 

Tuollaisesta jumalattomasta menosta ei luonnollisesti seurannut muuta kuin kurjuutta ja kuolemaa. Hurjastelun katkaisi The Gin Act -laki, joka nosti giniveroa roimasti ja ajoi köyhän kansan taas oluen pariin. Ginin valmistusta varten perustettiin tislaamoita ja sen laatua nostettiin.

Kansaa varten rakennettiin loisteliaita ginipalatseja, jossa paremmin valmistettua juomaa nautittiin nyt sivistyneemmällä tavalla.

Ginidrinkit kieltolain seurausta

Myöhemmin niiden näiden palatsien tilalle syntyi baari- ja pubikulttuuri. 1800-luvulla ginin ja viskin suosio saivat potkua viinikirvan aiheuttamista tuhoista ranskalaiselle konjakille.

Brittiläisen imperiumin aikana gini levisi maailmalle. Imperiumia puolustavat upseerit keksivät, että malarialääkkeenä käytetty kiniinivesi- ja giniyhdistelmä maistui erinomaiselta. Kotiin palattuaan he jatkoivat gintonicien nauttimista, mikä nosti viinan arvostusta myös kotimaassa. 

1900-luvun alussa Yhdysvaltojen kieltolaki oli myös tavallaan onnenpotku ginille, sillä salapoltetun ”kylpyhuoneginin” maku piti jotenkin piilottaa muiden ainesosien alle, jonka ansiosta ensimmäiset nerokkaat ginidrinkit syntyivät.

Maailmansotien jälkeen gini vakiinnutti asemansa maailman juomavalikoimassa, ja sitä valmistetaan lähes kaikkialla maailmassa.