Yhteen viikonloppuun saa mahtumaan reissussa pirusti asioita, vaikka ei täysillä rehkisikään. Tallinna-reissun lähtökohta oli päästä tutustumaan tuttuni uuteen ravintolaan, Magus Aukiin. Ravintoloitsija Peke oli ollut muutenkin yhteyksissä Tallinnan matkailuväen kanssa ja heidän kuultuaan saapumisestamme kaupunkiin halusivat he ja yhteistyökumppanit tarjota laivamatkan ja hotellin. En pistänyt pahakseni.
Eckerö Line antoi aamulaivaan lounge-paikan, mikä edellisillan duunigaalasta toipuvalle toimi täydellisesti. Itse asiassa, se toimi niin loistavasti, että nappaan kiinni 18 euron lisähintaan jatkossakin. Hintaan kuuluu simppeli, mutta toimiva aamiaisbuffet, ystävällinen palvelu, rauhallinen tunnelma ja loppumatkasta maltilla hyödynnetyt olut- ja viinihanat. Sama raha olisi kulunut varmasti loungen ulkopuolellakin. 
Meille tarjottu hotelli oli Viru-hotellin kyljessä sijaitseva Solo Sokos Hotel Estoria. ”Mestoilla” sijaitseva hotelli oli taattua Sokos Hotellien tasoa. Viimeisen päälle siistit, tyylikkäät ja mukavat huoneet ja kerrosaulassa vapaasti käytettävä kahvikone. Majoituimme reissun teeman mukaisesti Peken luotsaaman Lüscher Matiesenin nimikkohuoneessa (lue lisää alkoholibrändistä täältä). Saapuessamme päikkäreille, odotti huoneessamme kuin ajatustenlukuna toimitettu pullollinen Proseccoa suklaarasian kera. 
Suuntasimme ensimmäisenä hotellilta näkyvään hassuun vihreään puutaloon, jonka vasemmassa rapussa sijaitsi boheemia kitschiä tulvillaan oleva Manna La Roosa ja oikeassa vähintään yhtä psykedeelisellä otteella sisustettu Tai Boh. Lounasaikaan Manna La Roosa oli melko hiljainen. Alkuun kylmäsavustettua makrillia vihannesten kera ja päälle fasaaniraviolit sienten ja pähkinäisen kastikkeen kera. Makrilli koetteli omia kalansiedätysrajojani, minkä tiesin tilatessani. Ihan kiva, mutta olisi voinut viipyä savussa hiukan pitempään. Parsat eivät säväytä helmikuussa. Ravioliannos on ihan jees, mutta fasaani tapansa mukaan aivan rutikuivaa. Mesta oli viihtyisä ja poikkeaisin uudelleenkiin drinkille ja hiukopalalle, mutta valitsisin ruoat enemmän varman päälle.
Lounaan aikana sain kutsun tamperelaislähtöiseltä Sori Brewingilta tulla poikkeamaan heidän panimollaan. Olimme matkalla taidekeskus Kumuun, joten päätimme suunnata oluen pariin taide-elämysten jälkeen. Kumu oli yksiä hienoimpia museoita, jossa olen käynyt. Huikea arkkitehtuuri, yllättävän tasokas kattaus virolaista taidetta eri vuosisadoilta ulkomaisten taitelijoiden maustamana. Iso suositus! Lue lisää Kipparin morsian -blogista. 
Taksi epäröi jättää meitä varsin epämääräisen rakennuksen eteen, mutta olimme varmoja, että täällä Sori Brewing panee. Meidät otti ystävällisesti vastaan Ruusa, joka esitteli tehdashallimaisessa miljöössä sijaitsevaa panimoa rennolla pieteetillä. Edellisestä vierailustani panimoon olikin ehtinyt vierähtää vuosikymmen jos toinenkin. Maistoimme paria loistavaa uutuutta, India Pale Lageria sekä kookoksella maustettua Dark Humor Clubia. Nappaa kiinni, kun pääsevät kauppoihin ja baareihin. Olen maistanut liki jokaista Sorin panemaa olutta eikä heikkoja lenkkejä ole ilmaantunut. Upeasti on poppoo kiihdyttänyt joukkorahoituksen voimin. 
[embed]https://youtu.be/HgF902nyy4g[/embed]
Sorin Ruusa mainitsi, että kun uusi tallinnalainen baari aukeaa, on todennäköistä, ettei sieltä löydy kahta samanlaista tuolia vaan paikat kasataan satunnaisesta kierrätystavarasta. Manna La Roosa osoitti jo tietä ja sama jatkui illallisen aperitiiveilla Must Puudelissa. Kiva tila ja kalustuksen tyylisuunnat poikkesivat toisistaan saman pöytäryhmän sisälläkin. 
Erinomainen illallinen nautittiin Magus Aukissa, josta lisää täällä. Pikkutuntien digestiivit hoiti gineihin erikoistunut Self Baar.
Solo Sokos Hotel Estorian aamiainen yllätti hiukan runsaudellaan. Tarjolla oli perusjuttujen lisäksi mm. espanjalaista tortillaa ja leikkelettä. Erityisplussa pöytiin tarjoillusta kahvista ja juuri sopivan rapsakasta pekonista (ei siis siitä rasvassa lilluvasta, jota yleensä on hotelleissa tarjolla). Kuvittelin suomalaisten Tallinna-turistien olevan aamiaisella räjähtäneen krapulaisen näköisiä, mutta yllätyin positiivisesti. 
Suunta kohti Kalamajaa, tuota Tallinnan uudestisyntynyttä trendikaupunginosaa, jota hipsterien kehdoksikin ollaan kutsuttu. Ensimmäiseksi harhailun välietapiksi osui Fabrik, jossa nautimme kakkukahvit. Tyylikäs mesta, jonka illallistarjonta houkuttelisi. 
Muutama kortteli harhailua ja Telliskivin ravintola- ja kulttuurikeskittymä aukeaa edessämme. Alue tuo mieleen Kööpenhaminen teurastamon alueen, mutta sitäkin rustiikkisempana. Olisi mielenkiintoista nähdä, millä keinoin raflat taistelevat asiakkaistaan iltasella. Mutta nyt lounaalle. F-Hoone on jo entuudestaan nähty, vaikkei olla sisään astuttukaan. Lounaspaikaksi valikoituu Frenchy, jossa Tallinnan luova sisustaminen jatkaa siitä, mihin edelliset mestat jäivät. Ei ole varsinaisesti nälkä, joten valitsen listalta Pastis-jättikatkaravut. Ne ovat aseteltu wokatun oloisen kasvispedin päälle. Ihan kiva, ei ihmeitä. Tunnelma rennon leppoisa ja Shazam-appsi saa napata taustamusiikista monta ranskalaissävytteistä helmeä omille soittolistoilleni. 
Illalliselle Manna La Roosaan naapuriin, Peppi Pitkätossun Huvikumpua muistuttavan puutalon toiseen rappuun, Tai Bohiin. Surrealistinen sisustus täynnä mielenkiintoisia tai hämmennystä aiheuttavia yksityiskohtia. Kaikkea ja vähän vielä päälle. Menu on aasialaishenkinen. Päädymme ottamaan setin alkupaloja ja katsomaan, josko jaksaisi enemmän. Kanavartaita parilla tavalla, katkaraputäytteisiä dim sumeja sekä thaikkuhenkisiä fish cakeseja. Kaikki ihan jees ilman säväreitä. Kuten naapurissa, tila, sisustus ja ystävällinen palvelu nostavat kokonaisuutta porrasta korkeammalle. Punaisena sykkivä Kiina-huone pyörivine pöytineen olisi loistava isomman porukan kanssa koettavaksi. Paikan drinkkejä on kehuttu, mutta paikan nimikkodrinkki oli luova, mutta ei aiheuta aaltoja. 
Päälle vielä Paar Veini, jonka yritys coolille (erilaisten tuolien) viinibaarille hivenen kompasteli, mutta jos onnistut nappaamaan lokoisan sohvan, voisi paikassa nautiskella pari lasia pitempäänkin. 
Sunnuntaina odottikin jo kotiinpaluu keskipäivän lautalla. Eckerö Line oli antanut meille tiketit buffettiin. Olen nauttinut laivabuffetista viimeksi 15 vuotta sitten ja olin hiukan varauksellinen sen suhteen. Nähtyäni tarjonnan epäilin yhä monen niin kovasti kehuman buffetin jääneen henkisesti kasariaikoihin. Lukaistuani uudelleen buffetin teeman, ”Nostalgiaa laineilla”, otin siihen uuden näkökannan. Nostalgia on tarkoituksellista. 
Kylmä kalapuoli tarjosi tuoretta kamaa ja olisin voinut jäädä nauttimaan kokonaan sen anneista. Huomasinkin yhden äijän kasaavan korkean kasan kuorellisia katkarapuja lautaselleen ja pitävän yhden hengen rapukestit. Kylmistä lihoista kiitoksen saa klassinen karitsanpaisti minttuhyytelön kera. Lämpimistä safkoista lihapullien maku oli erinomainen, mutta kypsyys linjastossa kuivahko. Rosmariinihäränpaisti taas varsin hyvä. En ollut yli vuosikymmeneen syönyt valkosipuliperunoita ja nostalgiatrippi hoitui sen kautta mainiosti. Uusien kokkien myötä M/S Finlandian tarjonnassa näkyy kuulemma enemmän street food -henkistä ruokaa ja buffettikin saa tuoretta otetta huhtikuun alusta alkaen. Mutta kuten sanoin, niin yllätyin positiivisesti tästäkin. 
Kokonaisuutena Tallinna osoitti olevansa täysillä kiinni ajassa ja uudistuneensa jo kolmen vuoden aikanakin, joka ehti vierähtää viime visiitistämme. Tunnelma on enemmän eurooppalainen kuin suomalainen. Mietimme viikonlopun aikana useaan kertaan, miten useasti ylittäisimme Suomenlahden, mikäli asuisimme Helsingissä, joka sekin on dynaaminen myös kulinaariselta elämältään. Se kriittinen 2-3 h reissaaminen rannikolle on lyönyt kiilaa etelänaapurissa kyläilyyn. Viimeistään nyt pääsin sentään eroon ajattelusta, että reissataan "ihan vaan Tallinnaan”. Tallinna on loistava mesta, jossa täytyisi vierailla useammin. Kurkkaa myös muuta Tallinnan tarjontaa!
