Olen tehoton arkikokkaaja. Suunnittelen ruokia korkeintaan päivän etukäteen. Valitettavan usein päätän päivällisestä matkalla kauppaan tai katsoessa kaupan tarjontaa. Niinpä käyn ruokakaupassa 4-5 kertaa viikossa. Toisaalta kaupassa käyminen ei ole minulle stressaavaa ja viihdyn keittiössä kelloon katsomatta. Toisaalta tykkään myös siitä, että voin päättää juuri h-hetkellä, mitä nyt tekisi mieli syödä. Äkillisten kiireiden osuessa kohdalle toivoisi, että olisi jonkinlainen back up mietittynä. Hätävarapastoihin ja -risottoihin olen kyllästynyt. Tämän takia olikin virkistävää lukaista Maku-lehden päätoimittajan, Satu Koiviston, uutta Gastronaatti-kirjaa, josta sain arvostelukappaleen. Koiviston perheessä ruokaa ajatellaan pitemmällä tähtäimellä.
Gastronaattia leimaa vahvasti kolme seikkaa: Yhden raaka-aineen ja sen kokkaamisen tehokas hyödyntäminen, tähteiden jatkokäyttö sekä Koiviston laveat ruokamuistot lapsuuden Savon maalaismaisemista. Punajuuria ostetaan kerralla iso säkki, keitetään ne kerralla ja hyödynnetään monipuolisesti pitkin viikkoa. Sellerikeiton jämät löytävät loppusijoituspaikakseen rieskataikinan. Koiviston perheen isukki, Tommi Koivisto, pitää Isyyspakkaus-blogia, jossa muutamat kirjan ruoat ovat aiemmin vilahdelleet. Opuksen kuvat ovat miehen ottamia. Reseptit ovat pääosin yksinkertaista arkiruokaa ainakin omasta vinkkelistä katsottuna. Twistejä ei liiemmin viljellä, mutta makumaailma kiertää hennosti eri puolilla palloa. Kaiken kaikkiaan fiilis on hyvällä tavalla kotikutoinen, mikä on omiaan madaltamaan reseptien kokeilukynnystä arkojen kotikokkien kohdalla. Gastronaatin alkupuheiden 15 oivallusta ruoanlaitosta ovat hyvä tiivistys siihen, mistä koko hommassa on kyse. Eletään ja nautitaan seitsemän päivää viikossa ilman ylimääräistä stressiä.
Valitsin mainion selleri-omenapiiraan reseptin, joka on kirjan työläämmästä päästä olematta silti mitenkään vaikea. Helpoin oikaisu tehdään kaupan voitaikinalla, mutta ei itse tekeminenkään paljoa aktiivista tekemistä vaadi. Nautin piirasta täytetyn porsaan sisäfileen kanssa, mikä heitti ajatuksen piiraan täydellisestä sopimisesta myös joulupöytään kinkun kylkeen. Tähän uppoaa näppärästi myös kasa vanhaa vaaleaa leipää.
