Voileipä on yksiä yli- ja aliarvostetuimpia ruokia. En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka vetävät lounaaksi päivittäin ruisleipää. Yleensä varsin samanlaisilla täytteillä. Kaikille ruoka ei tietty merkitse yhtä paljon kuin minulle. Ei se lounas itselläkään aina gloriaa ole ja turhan usein syön sen töissä koneen ääressä. Mutta safka on aina hyvää, edellisen illallisen ylimääräiset. Olisihan se mahtavaa, jos meidänkin kulttuurissa olisi luonnollista nauttia pitkä paussi töiden keskellä ruoasta ja seurasta nauttien, vaikka sitten pääsisikin myöhemmin töistä kotiin. Mutta hyvin saa nykyisenkin meiningin loistamaan, jos käyttää hiukan mielikuvitusta - ei välttämättä edes vaivaa. 
