Vietimme viikonlopun appivanhempien mökillä Pohjois-Savossa. Lankomies oli ollut siellä jo muutaman päivän ja innostunut lähtemään mehtälle. Lopputuloksena mökin kellarissa roikkui saapuessamme pari teereä sekä jänis.
Olin syönyt jänistä aiemmin vain pari kertaa, mutta teereä en muista koskaan maistaneeni. Riistaruoan tekovastuu heitettiin meidän kontolle. Tutkailin hetken netin tarjontaa ja totesin, että brittipiiras sopisi tilanteeseen loistavasti. Muokkailin muutamaa reseptiä paremmin suomalaiseen makuun ja sesongin tarjontaan sopivaksi ja lopputuloksena syntyi maukas, metsän makuja huokuva, voitaikinalla peitelty lihapata. Katajanmarjat hain mökin pihan puusta.
Itse ammutun lihan syömisestä
Törmäsin Sivumaun Facebook-sivulla mielenkiintoiseen asiaan ladatessani kuvia riistankäsittelystä. Muutama tykkääjä häipyi välittömästi. En minä sellaisesta mieltäni pahoita. Liikennettä on koko ajan suuntaan ja toiseen ja plussan puolella ollaan reippaasti. Koska liikehdintä oli niin nopeaa, aloin miettiä, pelästyikö porukka todella kuolleita eläimiä. Niitähän syömme koko ajan ja varmasti kaikille käy nopeasti selville, että olen sekasyöjä. Riistaeläimet ovat mielestäni ravintomme arvokkainta eläinperäistä sisältöä, koska ne ovat eläneet täyden elämän vapaana ja joutuneet lopulta kuolemaan herkuttelumme takia. Täyden elämän aina hauleihin asti. Kaikkea syömäämme lihaa kohtaan täytyy olla edes silloin tällöin jaettua kunnioitusta. Syötäväksi kasvatettua lihaa kohtaan se unohtuu helpommin, koska ne tuntuvat vain ruokateollisuuden polttoaineelta. En märehdi aihetta tässä enempää, koska koen polttavaa tarvetta kirjoittaa oman pienen osani "eläinten syömisestä". Aiheesta, josta on kirjoitettu jo samanniminen kirja sekä liuta muita ansioituneita tekstejä. En ole käynyt vielä teurastamolla, joten hetki on sopiva. Odotan innolla, miten näkemykseni muuttuu, kun jossain välissä pääsen katsomaan totuutta suoraan tuotantoeläinten silmiin. Olen saanut jo taannoin kutsun broileritilalle ja hukannut mahdollisuuteni kiireisiin vedoten. Otan sellaisen mielelläni vastaan uusiksi. Säästän riistakuvat seuraavaan bloggaukseen.
