Riistapiiras - metsän syksyisiä makuja

Olin syönyt jänistä aiemmin vain pari kertaa, mutta teereä en muista koskaan maistaneeni. Riistaruoan tekovastuu heitettiin meidän kontolle. Tutkailin hetken netin tarjontaa ja totesin, että brittipiiras sopisi tilanteeseen loistavasti. Muokkailin muutamaa reseptiä paremmin suomalaiseen makuun ja sesongin tarjontaan sopivaksi ja lopputuloksena syntyi maukas, metsän makuja huokuva, voitaikinalla peitelty lihapata. Katajanmarjat hain mökin pihan puusta.

Itse ammutun lihan syömisestä

Törmäsin Sivumaun Facebook-sivulla mielenkiintoiseen asiaan ladatessani kuvia riistankäsittelystä. Muutama tykkääjä häipyi välittömästi. En minä sellaisesta mieltäni pahoita. Liikennettä on koko ajan suuntaan ja toiseen ja plussan puolella ollaan reippaasti. Koska liikehdintä oli niin nopeaa, aloin miettiä, pelästyikö porukka todella kuolleita eläimiä. Niitähän syömme koko ajan ja varmasti kaikille käy nopeasti selville, että olen sekasyöjä. Riistaeläimet ovat mielestäni ravintomme arvokkainta eläinperäistä sisältöä, koska ne ovat eläneet täyden elämän vapaana ja joutuneet lopulta kuolemaan herkuttelumme takia. Täyden elämän aina hauleihin asti. Kaikkea syömäämme lihaa kohtaan täytyy olla edes silloin tällöin jaettua kunnioitusta. Syötäväksi kasvatettua lihaa kohtaan se unohtuu helpommin, koska ne tuntuvat vain ruokateollisuuden polttoaineelta. En märehdi aihetta tässä enempää, koska koen polttavaa tarvetta kirjoittaa oman pienen osani "eläinten syömisestä". Aiheesta, josta on kirjoitettu jo samanniminen kirja sekä liuta muita ansioituneita tekstejä. En ole käynyt vielä teurastamolla, joten hetki on sopiva. Odotan innolla, miten näkemykseni muuttuu, kun jossain välissä pääsen katsomaan totuutta suoraan tuotantoeläinten silmiin. Olen saanut jo taannoin kutsun broileritilalle ja hukannut mahdollisuuteni kiireisiin vedoten. Otan sellaisen mielelläni vastaan uusiksi. Säästän riistakuvat seuraavaan bloggaukseen.

VINKKI 1! Käytin lihaliemenä riistalihan luista tehtyä lientä. Paahdoin luita tunnin verran uunissa ja keitin juuresten, suolan ja pippurin (ja veden) kera pari tuntia.VINKKI 2!Piiraan ainekset ovat viiniä lukuunottamatta hyvin suomalaisia. Senkin voi korvata helposti oluella. Kaada silloin olutta viinin ja lihaliemen edestä ja lisää suolaa.

VINKKI 3!Tarjoilin piirasta itse oman puutarhan kurpitsasta tehdyn muusin kera. Kylkeen sopii mitkä tahansa juurekset keitettynä, paistettuna tai muusattuna. Tai sitten ihan ilman.

Riistapiiras

6 hlölle

n. 1 kg riistalihaa (jänistä, hirveä, lintuja jne.)

2 sipulia, ohuina suikaleina

1 valkosipulinkynsi, murskattuna

paketti pekonia (120-170 g)

0,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl auringonkukkaöljyä

1 l sieniä

3 dl punaviiniä

3 dl lihalientä

3 rkl puolukkahilloa (käy myös viinimarjahillo)

10 katajanmarjaa

1 laakerinlehti

paketti voitaikinaa

1 kananmuna, voiteluun

suolaa

pippuria

Pilko liha parin kolmen sentin kuutioiksi. Mausta lihat suolalla ja pippurilla. Ripottele päälle kauttaaltaan hiukan vehnäjauhoja. Kuumenna iso paistinpannu. Lorauta sille hiukan öljyä. Paista lihaan väri osissa. Ota lihapalat syrjään. Paista kuivalla pannulla sienistä kosteus pois. Ota sienet syrjään. Paista pekoni rapeaksi miedolla lämmöllä ja lisää välissä mukaan sipulisuikaleet. Sekoita välillä. Lisää mukaan lihat, sienet ja loput ainekset paitsi voitaikina ja kananmuna. Anna hautua 1-3 h, kunnes liha on mureaa (riippuu paljon eläimestä). Kun pata alkaa olla valmis, maista ja mausta mieleiseksi. Jäähdytä.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kippaa seos vuokaan. Kauli voitaikina yhdeksi isoksi, vuoan kattavaksi levyksi - ja vähän päälle. Levitä taikina vuoan päälle. Leikkaa reippaasti ylimenevät osat pois. Rypytä ja painele taikinan reunat mahdollisimman kiinni vuoan reunoihin. Voit tehdä päälle koristekuvioita leikatuista taikinapalasista. Voitele pinta kananmunalla. Laita uuniin noin 30 minuutiksi. Voi olla pitempäänkin, mutta piiras on valmis, kun taikina näyttää kullanruskealta. Leikkaa annospaloiksi ja tarjoile vaikka juuresmuusin kanssa.