Ravintolaesittely: Gastropub Tuulensuu, Tampere

MTV Oy, All rights reserved

Tajusin joku aika sitten, etten ole kirjoittanut koskaan blogiin suosikkilähiravintolastani. Kortteliraflani, Gastropub Tuulensuu, on palvellut tamperelaisia nautiskelijoita jo kymmenen vuoden ajan. Ensin Hämeenkadulla, virallisessa Tuulensuussa. Purkutuomion saaneesta rakennuksesta tuli lähtö vuoden jälkeen nykyisiin tiloihin Hämeenpuiston äärelle. Koska olen syönyt menun läpi moneen kertaan ja siirtynyt jo vuosia sitten ihastumisesta paikan rakastamiseen, on objektiivisen arvostelun tekeminen mahdotonta. Niinpä nimesin tämän esittelyksi. Rakkaudentunnustus olisi turhan cheezy.

Belgialaisiin oluisiin ja mannermaiseen, mutkattomaan ruokaan keskittynyt ravintola loistaa kirkkaimmin palvelun ja juomavalikoiman saralla. Hanaoluissa on kiitettävä vaihtumistiheys ja tiskin alta löytyy herkkuviinejä avattuina ja laseittain tarjoiltuina peruslistan ulkopuolelta. Mainitsemisen arvoinen on myös väkevämpien lista, jossa upeita aarteita Alkon yläpuolelta. Ja mikä parasta, henkilökunnan ammattitaito ulottuu liki jokaiseen valikoiman juomaan. Ja niitä on valtavasti. Kun pyydät jotain hyvää ja osaat edes hiukan tarkentaa, on henkilökunnan onnistumistiheys ollut huippuluokkaa.

KETJUSTA.Sami Lappalaisen pyörittämä gastropub-rykelmä kattaa Tampereella kaikkiaan seitsemän ravintolaa. Kukin on erikoistunut eri maiden erikoisuuksiin niin ruoan kuin juomankin suhteen. Voin suositella ihan jokaista. Alati bulkkistuvan baaririntaman keskellä on hienoa nähdä kunnianhimoista yrittämistä, jossa kaikki ei lähde kateajattelusta ja kunkin tuotteen kierrosta, vaan kokonaisuudesta ja eheästä konseptista, jossa ei perusvarmoille ole tilaa. Tuloksena on ravintoloita, joissa kussakin on jokin "paras kaupungissa" -ominaisuus. Joissakin useampi.

PALVELUSTA. Hienoimpia löytöjä ovat olleet ravintolan itse maahantuomat oluet ja viinit. Olen muutaman kerran kuunnellut henkilökunnan kertovan lasiin kaatamansa viinin kasvatusoloista, joihin porukka oli juuri ollut tutustumassa paikan päällä. Kertomuksista huokuu aito kiinnostus ja innokkuus. Niihin törmää nykyisin turhan harvoin. Ammattitaidosta kertonee paljon se, että Tuulensuun Jani Mikkonen valittiin vuoden 2011 Olutmestariksi ja samaan gastropub-perheeseen kuuluvan Nordicin Joonas Koivisto heti perään 2012.

RUOASTA. Tuulensuun suosion julkinen salaisuus piilee myös sen keittiössä. Ruoka sopii niin lihapullia ja muusia rakastavan kuin maalaisranskalaisen, sammakonreiden imeskelyä suosivan suomalaisen suuhun. Meriitiksi riittänee Tuulensuun mukanaolo EatJoyn 50 parasta ravintolaa -listalla ainoana ei-fine-dining -ravintolana. Menu vaihtui alkuvuosina turhan harvakseltaan ja jätin monta kertaa menemättä paikkaan. Tiedä sitten, kuluuko aika nyttemmin nopeammin vai päivitetäänkö menua tiheämmin, mutta nykyisin tuntuu aina löytyvän jokin maistamaton annos. Suosikkiannoksista mainittakoon listan klassikot Lammaspullat olutkastikkeessa (16,50), Paistettua karitsan maksaa (16,50), Kuorrutettu kanaleipä (16,50), Schnitzel (16,50), Pihvileipä (12,50) sekä Maalaislohkoperunat (4), joita maistamatta ei kannata Tuulensuusta lähteä. Ei mitään ihmeellistä, mutta mistään et löydä parempiakaan. Valitsen kaksi viimeksimainittua. Eivät petä, vaikka pihvileipä oli tylsempi kuin muistin. Isompaa annosta en olisi jaksanut. Malmgårdin Panimon Proto #1 -olut on loistava. Samoin henkilökunnan suosittelema belgialainen luostariolut.

Istun tätä kirjoittaessani Tuulensuussa. Yksin naputtelemassa, omppulogon loistaessa hämärässä. Ympärillä pariskuntia ja seurueita parikymppisestä kuusikymppiseen. Toiset ruokailevat, toiset siemailevat. Viihdyn yksinkin mainiosti. Tiistai-ilta ja paikka on täynnä. Pari porukkaa ei mahdu sisään (ehkä siksi, että yksi dorka vie koneineen neljän hengen kulmapöydän). Ilmapiiri on rento ja hyväntuulinen. Tavallinen ilta.

Gastropub Tuulensuu

Hämeenpuisto 23, Tampere

Lue myös:

    Parhaat ruokaohjelmat