Yes Yes Yes kumoaa roppakaupalla myyttejä kasvisruoasta. Ravintola, jossa et edes huomaa kaipaavasi lihaa ja miksi ihmeessä sitä tekisitkään, kun makunystyrät kokevat mitä vauhdikkainta vuoristorataa?
On virkistävä poikkeus mennä ravintolaan ilman erityisiä odotuksia suuntaan tai toiseen. Liki sama kuin alkaa katsoa elokuvaa, josta ei tiedä ennakkoon genreä eikä aihetta. Yes Yes Yes on ollut toki nimenä, konseptina ja taustajoukkojen kautta tuttu entuudestaan, mutta tarkemmin sen ruokaa en ollut hahmotellut päässäni etukäteen.
Sandrosta, The Cockista ja Holidaysta tutut Richard McCormick ja Ville Relander saivat Yes Yes Yesiin kumppanikseen kaiken muun ohella mm. Vege!-kirjan kirjoittaneen Alex Niemisen. (Kirjan toinen kirjoittaja, Riikka Sukula, on luonut raflan talonviinin.)
Yes Yes Yes tarjoilee kasvisruokaa, mutta sitä en olisi välttämättä edes huomannut herkullisen kuuloista menua silmäillessä. Idea on tilata useampia pienempiä annoksia ja jakaa ne pöytäkunnan kesken. Annosten valinta olisi tuottanut itselleni liikaa tuskaa, joten annoin vaimon päättää kaikesta. Viisi lämmintä annosta oli kahdelle täydellinen määrä.
Vegaaninen viinilista vaikutti rennon trendikkääseen paikkaan oikein hyvältä, mutta kun saa tarjoilijaksi/sommelieriksi Chef & Sommelieristakin tutun Johan Borgarin, on parasta jakaa sekin valinta pois itseltä. Alkuruoille lasiin kaadetaan upean lempeän voimakasta Adegas Valmiñor Rías Baixas Davilaa, jonka tyylikäs hedelmäisyys ja mukavat hapot pärjäävät monenkirjavassa ruokaseurassa.
Pöytään aluksi kolme annosta (10-12 eur/kpl). Aloitetaan vaimon kertoman mukaan suurta some-suosiota niittävistä halloumiranskalaisista. Sinänsä simppeli, paneroiduista ja uppopaistetuista halloumitikuista, granaattiomenan siemenistä, jogurtista ja korianterista tehty annos on hurmaava. Halloumi näyttää parhaita puoliaan suolaisen mehevänä ja granaattiomenan siementen hapot leikkaavat mainiosti frittiherkun rasvaa. Rakastan halloumia tällaisena ja vihaan sitä sen saadessa jäähtyneenä hitusenkin kumimaista tekstuuria. Kokonaisuus ei tarjoa hienouksia, mutta pirun hyvää makua senkin edestä.
Paikan saviuunissa paistettu naan-leipä on Yes Yes Yes -vierailun pakko-ostos. Sen kyljessä tarjoiltu punajuurinen dippi kukkakaalipyreellä, tryffeliöljyllä ja säpäkällä piparjuurella pysäyttää maistelemaan sitä ajatuksella. Tykkään, kun ruoka tekee sitä. Yhtä aikaa syvä, mutta raikas dippi. Iso peukku.
Uppopaistetuista maa-artisokista olen pitänyt aina (kts. toinen resepti). Nyt ne tarjoillaan ilahduttavasti cashew-hollandaisen kanssa. Toisessa tilanteessa olisni huutanut näitä ympäri somea, mutta pöydän antimien keskellä ne jäivät yllättävän tylsiksi. Se ei ole silti annoksen vika.
Ns. pääruoat kulkevat listalla nimellä Comfort plates (14 eur). Niille suositellaan Yes Yes Yesin omabrändättyä, piemontelaista, Vinicola Scarpan Barbera d’Astia. Petollinen viini. Lähtee rakastamallani italialaisella voimalla, mutta leppyy puolivälissä niin, että toisen kulauksen nauttiminen onnistuisi heti perään. Niitä viinejä, joita nauttisi kahdestaan pullollisen aivan turhan nopeasti.
Comfort plate pöytään kaksi. Kokonaisena todella tummaksi paahdettu bataatti on saanut matkan varrella maustaan irti kaiken. Mehevän runsas, makeahko, maanläheinen maku syvenee karrelle paahdetun kuoren kautta. Karsinogeenit ovat taitolaji ja tässä ne toimivat täydellisenä mausteena. Musta tahini tuo vielä lisää syvyyttä ja vinkeää mitä-tää-on -tuntua. Maapähkinät näyttäytyvät lempeän pehmeänä makuna ja purua tuovana rakenteena. Kun mukaan tuodaan vielä tasapainottava fenkoli-aiolin raikkaus, alan pohtia, milloin viimeksi olen saanut yhtä upeaa kasvisruokaa. Taisi olla vuosi sitten Berliinissä, Cookies Creamissa.
Toisen annoksen täydellisen napakaksi kypsennetty kukkakaali saa voimakasta seuraa hivenen pistävästäkin sinihomejuustosta, joka vie makukokemusta kerroksen verran syvemmälle. Hasselpähkinät antavat rakennetta ja sävyä, mutta erityismaininnan saa puffattu villimustariisi, jonka tummaa sävyä ja rakennetta jää miettimään toviksi. Päälle vielä raikkaat hapot grillatusta sitruunasta. Tämä ei ole mauiltaan helppo annos, mutta kaiken aiemman pohjustamana kumarran tämänkin jälkeen syvään Linnea Vihosen luotsaamaan keittiöön. Pääruokien jälkeen tekee mieli polttaa kaikki ja tutkia, miltä mikin raaka-aine maistuisi mustana. Karsinogeenien tummat, syvät, pistävän herkulliset maut viipyilevät suussa ja laittavat miettimään, miksi pidän niistä niin paljon.
Jälkkäriksi vielä Lemon Love, jonka sitruunasorbetti ja -kakku vegaanisen marengin kanssa jotenkin korostaa ravintolan lempeitä pastellisävyjä, joille jenkki-dinerin tyylisen tiskin, pöytien ja neonvalojen muotokieli vievät fiiliksen jonnekin 1980- ja 2010-luvuille, mutta ei niiden väliin. Hallittu kaaos, juuri sopivan sweet.
Yes Yes Yesin suosiota on helppo tulkita jälkikäteen. Tarjota herkullista kasvisruokaa tekemättä paikkaa ”kasvisravintolaksi”. Luoda trendikäs ilmapiiri, jossa tällainen nelikymppinen palloilee nostalgian ja maailmalla nähtyjen trendijuttujen välimaastossa. Paikka, jonne voi mennä millä porukalla tahansa, koska ruoka maistuu sekasyöjälle ja kerrankin seurueen vegaanitkin hakkaavat valinnasta käsiään yhteen. Lieko siinä syy, että asiakkaista oli illallishetkellä n. 70 % naisia? Raflassa voi käydä nauttimassa lasillinen yhden annoksen kera tai tilata pöytä täyteen hiljalleen seurueen kanssa nautittavaksi. Kun mukaan laitetaan vielä laadukas ja luova cocktail-tarjonta, löytyy ratkaisu useimpiin kulinaarisiin haasteisiin.
Yes Yes Yes Iso Roobertinkatu 1, Helsinki 09 61285130
