Ravintola-arvostelu: Shelter, Helsinki

MTV Oy, All rights reserved

Saimme Tampere Food Club Bloggersien kanssa kutsun tulla tutustumaan Helsingissä kolme kuukautta sitten avatun ravintola Shelterin tarjontaan. Illallisen kylkeen saimme majoituksen Radisson Blu Seaside Hotellissa.

Shelter sijaitsee Kanavarannan makasiinirakennusten ravintolakompleksissa. Naapureina perinteinen Sipuli ja uudehko Holiday. Raflan yläkerrassa sheikkaa Rusty Bar drinkkejä.

Meillä oli varaus lauantaiksi klo 17. Haluaisin kirjoittaa tähän laajasti toiveesta luovan tuhon ja Überin valloituksen nopeuttamisesta, mutta tyydyn nyt vain mainitsemaan, että taksi hoiti porukan perille puoli tuntia myöhässä. Siispä meille jäi illalliseen tasan kaksi tuntia aikaa. Se riitti lopulta hyvin.

Alkuillasta paikka on likimain täynnä. Asiakaskunta vaihtelee kuusikymppisestä liki kolmikymppisiin. Mukana myös lapsiperheitä. Miljöö on tunnelmallisen lämmin. Hiukan rustiikkia, mutta modernia otetta.  Keittiössä häärää Rauman lahja Helsingin keittiöihin, Teemu Laurell. Taustalla Ragusta tuttu Antti Asujamaa. Viinien parissa hyörii Olosta harpannut Mia Stjerna.

Saamme alkuun mainiota, paahteisen maistuvaa, bulgarialaista skumppaa, Edoardo Miroglion Blanc de blanc 2015. Greippiä ja sitruunaa.

Sitten tuleekin jo ensimmäistä ruokalajia kolmen ruokalajin menusta (43 eur). Terriiniä Huttulan kukosta linnunmaksamousella, hillotulla rusinalla ja saksanpähkinällä höystettynä. En ollut luonut minkäänlaista ennakkokäsitystä Shelterin linjasta ja tämä ehkäpä jopa sekoitti ennestään olematonta pakkaa. Uudet paikat tuppaavat tekemään ruokaa alleviivaamatta sitä mihinkään suuntaan. Kokonaisuus pelittää, mutta jättää enemmän kysymysmerkkejä kuin vastauksia. Kaikki on hyvää, ei erinomaista. Mielenkiintoista, jolle voisi rakentaa menulla isompaa polkua. Kypsyydet jees, kombot kivoja, mutta käsi ei hakeudu nyrkkiin voitonmerkiksi.

Pääruoaksi paahdettua Grönlannin pallasta (sinipallas), punajuurta, savustettua smetanaa

katajanmarja-beurre blanc -kastiketta. Yhdeltä puolelta ruskeaksi paistettu herättää porukassa keskustelua onko se ylikypsää vai ei ja mikä on kyseisen fisun luokitus WWF:n suojelulistoilla. Niin ja näin. Kala toimii, vaikka en keltaisen ja punaisen luokituksen kaloja ikinä raflassa tilaisikaan. Yhdistelmä on mukava kombo. Mikään ei erityisemmin säväytä, mutta ei myöskään laita otsaa kurttuun. Osaset komppaavat, mutta sisäsiististi. Annos, jonka söisi mieluimmin siihen erityisemmin huomiota antamatta, mutta kun rooli ja luonne laittaa paneutumaan tarkemmin. Oheen tarjoiltu Ebner-Ebenauer Grüner Veltliner 2015 tarjoaa vastapariksi napakan rapsakkaa vihreää omenaa ja mineraalisuutta. Mainio viini.

Jälkkäriksi kurpitsansiemenjäätelöä kurpitsakreemillä ja lakulla maustetulla kinuskilla. En liiemmin pitänyt tavasta peittää ruoka kannella, mutta kun annoksen avasi näkyville, kauniit sävyt nousivat esiin. Ehkä siinä oli mukana tarkoituksella yllätysmomentti. Jälkkäri jatkoi menun linjaa. Kaikki alkoi kiteytyä ”ihan kivaan”. Mikään ei nouse, mikään ei laske. Kaikki on balanssissa, mutta mikään ei riko lasikattoa. Tehdään takuuvarmaa laatua, mutta ei yritetäkään räjäyttää pankkia. Se tarjoaa monelle paljon ja toisille vähän. Fiilistä ei auttanut, että porukka fiilisteli lopuksi jo illan seuraavaa ruokapaikkaa. Siitä myöhemmin.

Shelterin miljöö on onnistunut. Perinteiseen tiilirakennukseen on loihdittu mukavan tunnelmainen fiilis, jolle nimikkovalokyltti tuo omaleimaista valoa. Tunnelma on rento ja mukava.

Kolmen ruokalajin puitteissa Shelter jäi pitkälti suureksi kysymykseksi. Haetaanko jotain ihan kivaa rennolla meiningillä vai löytyykö keittiöstä potkua isompaan ja haastavampaan? 

Ruokailun päätteeksi suuntasimme yläkerran Rusty Bariin drinksuille. Pidin baarin hämyisestä ja kliseisestä jenkkibaaritunnelmasta. Näin mielessäni tiskillä elämänsä peruskysymysten kanssa taistelevan keski-ikäisen miehen nojaamassa käteensä ja tilaamassa uutta Scotch on the rocksiaan kaiken nähneen baarimikon kertoillessa elämänohjeitaan kuivatessaan pyyhkeellä tiskiä ja laseja. Ainoana erona, että täällä nuo baarimikot osaavat loihtia erinomaisia cocktaileja ja tunnelma on seesteistä, mutta kaukana junan alle hyppäämisestä.

Kanavaranta 7, Helsinki

Lue myös:

    Parhaat ruokaohjelmat

    • masterchef2 (002)
      MasterChef Suomi

      MasterChef-keittiön valtaavat amatöörikokit! Satojen hakijoiden joukosta valitut, Suomen parhaat kotikokkaajat havittelevat liekinkuumaa MasterChef Suomi -arvonimeä ja 10.000 euron rahapalkintoa. Riittävätkö taidot kelloa vastaan kokatessa miellyttämään tuomaristoa? Uudella kaudella Kape Aihisen seuraksi tuomarikolmikkoon liittyy kaksi huippukokkia, Henri Alén sekä vaikuttavan kansainvälisen uran luonut Helena Puolakka.