Kun saa tekosyyn poiketa Helsingissä, täytyy visiitistä ottaa kaikki irti. Alkuilta kului valitsemassa Suomen Olutmestaria, mutta sieltä riensin vilkkaasti minireissun ensimmäiseksi varattuun pöytään, Roster Helsinkiin.
Juhannuksena Esplanadin paraatipaikalle avattu ravintola ponkaisi otsikoihin kovan luokan isäntien myötä. Savoysta ja telkkarista tuttu Kari Aihinen löi Royal Ravintoloiden tallissa hynttyyt yhteen vuoden ravintolapäälliköksikin valitun Paul Hickmanin kanssa.
Perjantai-iltana ravintolan ruokapöydät ovat täynnä. DJ soittaa täydellistä cocktail-musaa etubaarissa. Asiakaskunta on monenkirjavaa, parikymppisistä pareista kuuskymppisiin. Ja yksi vauhtiin päässyt naisseurue. Tunnelma on ”aikuisen rento”.
Sieninen viski-sour ja punajuuri-cocktail ovat juuri niin hyviä kuin paikka antaa odottaa. Tänne tulisi mielellään pelkästään näitä naukkailemaan hyvän musiikin ja seuran kera.
Palvelu on ystävällistä ja myyntihenkistä, mutta onnistuu pitämään mukavuutta yllä. Kiinnitin varmaankin normaalia enemmän huomiota, mutta tuntui, että asioita oli tässä raflassa mietitty kaiken kokemuksen pohjalta tavallista syvemmin. Siitä yhtenä esimerkkinä kerrankin normilasien lisäksi 0,25-0,5 -litraisina myytävät viinikarahvit.
Otamme alkuun ”Fish ’n’ Crispsin - hitusen paahdettua lohta, piparjuuri-cremeä ja pikkelöityä selleriä (14 eur). Herkullisen raikas annos, jonka piparjuuri nosti nextille levelille. Hippunen suolaa ei olisi ollut pahitteeksi, mutta sirottimen pyytäminen olisi ollut isompi haitta.
Toiseksi (tietenkin) tartaria. Rangers Valley eli tartaria, unagi-kastiketta ja marinoituja osterivinokkaita (19 eur). Liha suli suuhun. Kastiketta oli turhan paljon ja pienehkö ripaus suolaa ei olisi ollut pahitteeksi, mutta oikein haarukoituna, erinomainen tartar. Molemmille annoksille suositeltu Samuel Billaud Chablis 2014 toimii lempeän raikkautensa ja ryhdikkyytensä ansiosta.
Alkuruoat ilmenivät varsin runsaiksi. Pari kolme sellaista kelpaisi jo hyvin ateriaksi.
Pääruoaksi annos palsternakasta, täydellisestä uppomunasta, timjamilla ja rosmariinilla maustetusta tuorejuustosta, grillatuista sienistä ja rukiista (21 eur). Juurevuutta, täydellistä kypsyyttä ja uppomunan lempeää valuvuutta. Tässä kohdin olisi toivonut, että olisi pyytänyt jo aiemmin suolamyllyä pöytään. Riittävän hyvin toimi ilman myllyn huitomistakin. Lasiin Bénédicte et Stéphane Tissot Les Graviers 2014. Yllättävän helppo, mutta hyvällä tavalla. Runsas ja pyöreä. Sopivasti mausteinen.
Toiseksi pääruoaksi mausteiset lampaankyljykset harissalla, tuorejuustolla ja granaattiomenan siemenillä (27 eur). Alkuun pöytään tuodaan teatraalisesti puuhun isketty puukko. Näitä on nähty, mutta silti vielä toimii. Näin annoksessa monta miinaa eikä yhteenkään astuttu. Päinvastoin. Liha oli parasta syömääni karitsaa. Hyvin punaista, hyvin mehevää, hyvin suussa sulavaa. Annos oli pöytään tullessa lämmöltään sitä, mitä haluaisin loppupalasen olevan, mutta laadukas liha ei töki suussa hiukan haaleanakaan. Tarjoilija ei kertonut lihan alkuperää esipuheissaan ja kertoi kysyttyäni sen olevan Ahvenanmaalta. Vetisen mauttoman uusseelantilaisen olisin maistanut. Harissa viipyili suussa hitusen, joten tuorejuusto granaattiomenan siemenillä nappasivat mallikkaasti vetovastuun vahvan lihan komppaamisesta. Juomaksi hyvin yhteen svengaava, Olivier Lemasson Les Vins Contes Gama Sutra. Marjaisen syvä, mutta silti raikas omalla twistillään.
Pääruokien yhteyteen tilasimme höysteeksi paahdettuja perunoita ja pikkelöityjä kasviksia (4 eur). Molemmat oikein hyviä, mutta pikkelöidyissä vegeissä oli happoja varsin rutkasti meille happaman ystävillekin.
Rosterin palvelu toimi alusta loppuun mallikkaasti. Siinä oli mukana tiettyjä päälleliimattuja fraaseja (Maistuiko viini? - Joo. - Ihana kuulla.), mutta jotenkin homma soljui silti mukavasti alusta loppuun.
Laskua kertyi 2 alkudrinkin, 4 annoksen, 4 viinilasillisen ja 2 lisukkeen kanssa 164 euroa.
Kyselin paikasta ennakkoon näkemyksiä ja sain vastaukseksi todella ristiriitaista tai ennemminkin epämääräistä. Roster yrittää karata kaikkien otsikoiden alta. Sitä on vaikea kategorisoida, vaikka konsepti on selkeä ensimmäisen annoksen kohdalla. Kaipasin pitkään takaisin yhden otsakkeen alle asettuvia ravintoloita. Ja sain niitä. Nykyisin nautin yhtä paljon siitä, että tuotteena on vain hyvä ruoka ilman viittauksia mihinkään. Se omalla tavallaan vapauttaa nauttimaan. Ja Roster onnistui siinä ainoassa tehtävässään.
Pohjoisesplanadi 17