Ravinteli Berthan suosion siivittämänä pamahti Tampereen katukuvaan vuosi sitten Berthan pikkuveljeksi tarkoitettu, mutta lopulta tilaltaan suuremmaksi muotoutunut Huber. Tarjonta keskittyi lihaan. Berthassa loihditaan ruhon halvoista osista kaupungin parhaita herkkuja ja Huber iskee arvopalat hiiligrilliin. Pääpäsmäreinä keittiömestarit Mika Roito ja Pekka Salmela.
Huber jäi avaamisen jälkeen syystä ja toisesta omalla kohdalla paitsioon. En ole niin innostunut pihveistä ja kaupungin toinen tuorehko tulokas, Stefan’s Steak Housekin, on vielä testaamatta. Ottaen huomioon Berthan fanitukseni, ensi kohtaaminen venyi silti turhan pitkäksi. Kävimme kesällä kerran lasillisella ja ranskalaisilla ja kerran lounaalla nauttimassa varsin mainion nyhtöhäränhäntäleivän. Tarkoitus oli nauttia tuolloin paljon puhetta herättänyt burgeri, mutta sitä ei tarjoiltu lounaalla. Gloria Blog Awardsien jälkeisessä tokkurassa yritin uudestaan, mutta silloin ne oli myyty loppuun. Aasialaishenkinen Pork bun (14 eur) toimi hätävarana.
Itsenäisyyspäivänä Huber oli yllättävän tyhjä. Myöhemmin muita paikkoja kiertäneenä ymmärsin ihmisten olevan kotona katsomassa Tampere-talon juhlia tai olevan paossa kiakkovieraita. Itse en lätkäsankareihin onneksi törmännyt. Vaikka makunystyrät olivat huutaneet jo moneen otteeseen burgeria, halusin juhlistaa iltaa kunnon lihalla. En ole nauttinut ravintolassa pihviä vuosikausiin. Pihvi on mielestäni tylsä. Yksinäinen pala ruhon mauttominta lihaa, usein pyynnöstä huolimatta liian kypsänä ja huonon kermamössökastikkeen kuorruttamana. Parhaat sisäfileeni olen tehnyt itse, vaikka en pidä itseäni kokemuksen puutteessa kaksisena pihvinpaistajana.
NAUDAN KROPPAA MONESSA MUODOSSA
Mutta Huberissa liha otetaan tosissaan. Tarjolla on ruhonosia, joihin et marketeissa tai edes useimmissa lihakaupoissakaan törmää. Porterhouse, Prime Rib, Iron Steak… Jenkkiperua olevat nimet vaativat tuekseen Wikipediaa ja tarjoilijan opastusta. Samalla ymmärtää entistä vahvemmin, kuinka köyhä suomalaisen lihakulttuuri on. Paisti, kylki ja fileet. Muuta ei markettivakuumista löydy.
Varsin moni lihakimpale oli jo myyty päivän osalta loppuun ja otan puolisummamutikassa 800 gramman porterhouse-pihvin vaimon kanssa jaettavaksi. Alkuruoaksi valitsen Härkää tartar ja kananmunaa (10 eur) ja vaimo Maissikeittoa, sinisimpukkaa ja possua (10 eur). Molemmista annoksista tuli välittömästi mieleen Bertha. Tuhdisti makua ja rouheaa hienostuneisuutta. Vaimon keittoa kruunasi simpukoista tehty frittipallo ja yhdessä rapsakan possun kanssa kokemuksessa nousi vahvasti esiin erilaisen rakenteen muodostama maukas kokonaisuus. Samaa voi sanoa tartarista. Kasviksia oli raakana ja rapsakkana lihan sulaessa suuhun. Kananmunan valkuainen oli keitettynä ja keltuainen geelimäisinä maun kruunuina ja väripilkkuina.
