Ravintola Piemonte pisti miettimään italialaisen keittiön perusteita. Halutaan Italiaa, mutta eletään Suomessa. Löytäneet hyvän kompromissin.
Tampereella on muutama, vähintään potentiaalisesti hyvä ravintola, joka on jäänyt syystä ja toisesta, yleensä puolivahingossa, liian pienelle huomiolle. Ravintola Piemonte on yksi niistä. Onneksi he kutsuivat paikalle testaamaan paikan nykykunnon.
Syksyisen sateisena tiistai-iltana ravintolassa on asiakkaita parissa, hetken päästä tyhjenevässä pöydässä. Taustalla soi tyyleiltään moninainen italomusa. Tuulen tuivertaessa pimeässä illassa hehkuu Piemonten sali kynttilöineen viinilaatikoiden keskellä houkuttelevan lämpöisenä.
Alkuun raikkaan hedelmäistä, mutta moniulotteista franciacortalaista, Barone Pizzini Animantea. ”Italian shampanja” jaksaa ihastuttamistaan.
ALKUUN. Alkuruoiksi kaksi hyvin eri tyyppistä annosta, jotka jaoimme vaimon kanssa puoliksi. Mustekala-carpaccion (10,50) kanssa tarjoiltiin paahdetusta paprikasta tehtyä kastiketta ja meriparsaa. Raikas setti, joka lokakuuhun aseteltuna maistuisi parhaalta upean kauniina syyspäivänä. Keittiömestari Niko Ervalahti pahoittelee hitusen turhan paksuksi jääneitä siivuja, jotka ovat juurikin turhan paksuja, mutta eivät lainkaan mahdottomia. Yksinkertainen ja kaunis annos toimi, mutta jätti vielä hiukan varauksellisuutta seuraaviin ruokiin. Marchelainen Colle Stefano Verdicchio di Matelica sen sijaan komppasi mustekalan kanssa loistavasti. Yllättävän hedelmäinen Verdicchio, vaikka toki mineraalinen ja sitruksinen rapsakkuus viiniä kantaakin.
