Olen auttamattomasti pihalla Helsingin raflojen makumaailmoista empiirisellä tasolla. Hyvältä kuulostavia paikkoja putkahtelee esiin nopeammin kuin koskaan, mutta itse pääsen paikalle kerran pari vuodessa testailemaan. Kun tilanne taas tarjoutui, piti aloittaa jostain. Ravintola Pastis avasi ovensa pari vuotta sitten ja olen ehtinyt vain sen naapurissa olevaan Kaartin Hodari Hummeriin. Se ja Muru kuuluvat Henri Alénin, Samuil Angelovin ja Timo "Lintsi" Linnamäen vetämään raflakatraaseen.
Ranskalainen ruoka ei ole ollut pitkään aikaan hip eikä chic kulinaarisen maailman säntäillessä katuruokien ja muiden touhotusten perässä. Suoraviivainen italialainenkin kokkailu on pyyhkinyt fransmanneilla pöytää. Ranskalaisella keittiöllä on kuitenkin yksi ylivoimatekijä. Kokkien ammattitaito pohjautuu nyt ja tulevaisuudessa pitkälti juuri näiden klassisten metodien varaan ja sillä on siten luontainen paikka heidän sydämissään. Siten ranskalainen keittiö on aina muodissa. Ja siksi on virkistävää nähdä, miten klassikot taittuvat tässä ajassa.
TIISTAIN ALKUILTANA pienehkö Pastis on puolillaan. Palvelu on alusta loppuun rentoa, mutta hienostuneella vivahteella. Tarjoilijat toistavat hauskasti, mutta turhan konseptoidulta kuulostavasti useaan otteeseen monsieur ja madame. Ruokien miettimisen kyytipojaksi erinomaista shampanjaa, jota en huomannut kirjata ylös.
Lista pursuili isompia ja pienempiä klassikkoannoksia. Kolmen ruokalajin menu kustantaa 47,50. Koska tartar kertoo yleensä totuuden helpoiten, en voi vastustaa sen kutsua. Vaimolle toinen alkuruokien vetonaula, savustettua ankeriasta ja uppomuna paahdetulla tillibriossilla.
