Viime aikoina myrskyn silmässä pyörähdellyt Midhill laajeni tänä vuonna Linnanmäeltä kahteen uuteen toimipisteeseen. Tampereella Hans Välimäen luotsaaman burgeriravintolan sijainniksi löytyi Särkänniemi.
Suomalaisen sosiaalisen median historiassa on ollut kaksi esimerkkitapausta huonosti hoidetusta asiakaspalautteesta. Nykymaailmassa sellainen roihahtaa helposti digiliekkeihin ja ravintolan maine koko internetissä on mennyttä. Lehtovaaran ja Nuevo Latinon aloittamaan vilttiketjuun liittyi männä viikolla myös Midhill. En pui aihetta enempää, koska monet mediat märehtivät aiheen jo vastenmielisen pitkälle ja tulin itsekin valistaneeksi Hansia yksipuolisesti Facebookin puolella. Lopputulemana Välimäen burgeripaikka keräsi tunnettuutta enemmän kuin millään markkinointikampanjalla olisi onnistuttu haalimaan. Vesilasin hinnoittelusta väännettiin kilpaa mitä ovelampia ja mitä säälittävämpiä vitsejä. Annan täydet sympatiat Midhillin henkilökunnalle, joka saa kuulla puhkikaluttuja nokkeluuksia hörönaurun saattelemana pitkin kesää. Vitsit kuitenkin unohtuvat, mutta Midhill-nimi säilyy muistissa.
Leipää ja sirkushuveja
Ravintola on Särkänniemen porttien sisällä eli burgeria maistaakseen täytyy ensin maksaa kympinhintainen aluemaksu, jolla pääsee myös ihailemaan Tamperetta Näsinneulan huipulta sekä nauttimaan nykytaiteesta Sara Hildénin taidemuseossa. Me olimme viettämässä pikkuporukalla ihan kunnon huvipuistopäivää rannekkeen (37 eur) kera. Pilvinen sunnuntaisää oli pitänyt asiakkaat kodeissaan ja saimme viilettää laitteissa ja Koiramäellä ilman jonoja. Sama tyhjyys oli ravintolassa. Viitenä vuonna Särkänniemessä työskennelleenä osasin arvostaa jonojen puutetta asiakkaan näkökulmasta.
Saatuamme listat, hakivat silmät tietenkin sen kuuluisan veden hinnan esiin. 3,50 euroa puolen litran pullosta. Hanavettä ei listalla lukenut. Se, mikä pisti silmään, oli virvoitusjuoman sama hinta. Mehu ja maito olivat vettä euron halvempia. Outoa. Valitsin kuitenkin oluen (6 eur/0,4 l). Halusin maistaa ihan perusjuustoburgeria (11 eur). Cheddarin, gruyeren ja roquefortin kesken valitsin perinteisimmän eli cheddarin. Vaimo nappasi porsaan grillikyljestä valmistetun Korean BBQ -burgerin (14 eur). Kylkeen yksi annos ranskalaisia perunoita (5 eur). Ruoka tuli hämmentävän nopeasti, alle viidessä minuutissa. Kurkkasin heti keittiöön ja laskin seitsemän henkilön olevan työntouhussa. Burgerista paistoi mehukkuus. Coleslawn nesteet tippuivat vaaralliseen tahtiin sämpylän välistä tähdäten syliin. Hampurilaisen koko oli kuitenkin sen verran pieni, että käsin syöminen ei tuottanut ongelmia.
