Ravintola Juuri on siitä erikoinen ravintola, että se on Helsingissä harvoja paikkoja, joissa olen ruokaillut enemmän kuin kerran ja ainoa, jossa neljä kertaa. Ihan vain siksi, että se ei petä. Ei piirunkaan vertaa. Se ei erityisemmin onnistu enää yllättämään, mutta kun se onnistuu täyttämään korkeat odotukset kerta kerralta, tulee ateriasta nautittua jokaisen suupalan kohdalla.
Juuri korjaa satonsa upeasti suomalaisista raaka-aineista. Se ei temppuile eikä pöyhkeile niillä eikä yritä kirittää kutakin ainesosaa ennätyssuorituksiin. Se luottaa pohjoisen ympäristön kasvattamaan korkeaan laatuun ja pyrkii lyöttämään aina uusia makukaveruksia yhteen. Näistä nöyristä lähtökohdista onnistutaan aina luomaan vaatimattoman upeaa, uniikkia luksusta.
Budapestin reissun päätteeksi jäimme vielä yöksi Helsinkiin mm. pikkujoulujen merkeissä. En ollut aavistanut reissun ruhtinaallista kulinaarista antia, joten halusin varmistaa viikolle hienon päätöksen. Lauantain tasokkaat lounasvaihtoehdot ovat Helsingissä yllättävän vähissä ja katse kääntyi lopulta Juuren äärelle. 
Yllättävän virkeästä mielialasta huolimatta en ollut lainkaan analysointituulella ruoan suhteen. Olin ollut sitä koko viikon. Halusin vain hyvää syötävää. Juuren sapasvalikoima (13,5 eur/hlö) oli siihen kuin mittatilaustyö. Näitä suomalaisia pikkuherkkuja kärrättiinkin pöytä täyteen. Ihan vain alkupaloiksi. Erittelemättä nyansseja vajaasta kymmenestä suupalasta, nousee päällimmäiseksi mieleen annosten tasalaatuisuus. Yksikään ei onnu, ei tosin häikäisekään. Kaikki ihan vain pirun hyviä. Tyytyväisyys hiipii mieleen. Juuri teki sen taas. Kun on päässyt luottoraflan asemaan, voi muuttuva suunta olla melkeinpä vain alaspäin. Status säilyy. 
Pääruoaksi ”Peuraa, tattaria ja sieniä” (28 eur). Kauniisti lautasen nurkkaan ryhmittyneessä annoksessa peurafilee lepäilee perunakakun päällä mustikkamarinoitujen suppilovahveroiden kera. Lautasen vierelle nostetaan yllättäen pieni ruukullinen peuramakkararisottoa. Vaikuttivat irtonaisilta, mutta molemmat yksinään erinomaisia ja yhteenkin komppasivat paremmin kuin olisi voinut kuvitella. Raaka-aineet nostavat jokainen päitään ja muodostavat yhdessä loistavan syksyisen makumaailman. Kun huippuluokan raaka-aineet kypsennetään täydellisesti ja yhdistetään kevyen luovasti, mutta onnistuneesti yhteen, tulos on väistämättä erinomainen. Kun suun huuhtelee Zimmerle Kerf Lemberger, ei ulkona puskeva kaatosade pääse enää häiritsemään mielialaa. 
Vaimo halusi keventää tuhdin viikon jälkeen kasvisvaihtoehdolla. ”Kaaleja, perunaa ja karpaloa” (25 eur) marssitti lautaselle tosin melkoisen annoksen luontoäidin parasta syyssatoa. Vivahteikas, runsaasti erilaisia rakenteita omaava yhdistelmä muistutti koiranilman keskelläkin Suomen syksyn kauneudesta. Ruokajuoman virkaa toimitti loistavasti tällä kertaa seljankukkainen mehu. 
Kun palvelu liikkui samalla vakaan korkealla tasolla, ei kulmakarvoja tarvinnut kurtistaa lounaan aikana kertaakaan. Reilussa kymmenessä vuodessa Ilja Björsin ja Jarkko Myllymäen luotsaama Juuri on juurruttanut itselleen järkähtämättömän kivijalkapaikan suomalaisen ruoan nostamisessa paitsi maailman, niin ennen kaikkea oman kansan keskuudessa sen ansaitsemalle jalustalle. Kiitos ja ensi kertaan!
Korkeavuorenkatu 27, Helsinki 
