Jokakesäinen Suomi-matkamme suuntasi tänä vuonna mm. Ouluun. Kaupungista löytyy muutama tasokkaampi ravintola, joista valitsimme kauppatorin laidalla sijaitsevan Hugon. Keskiviikkoalkuiltana paikka on puolillaan. Asiakkaina on pelkästään pariskuntia, mikä aiheuttaa fiinimmässä paikassa melkein aina puolikiusallisen supsutustunnelman. Niin myös tällä kertaa. Neljän hengen seurueen ilmaantuminenkaan ei parantanut tilannetta. Tällöin kaipaisi aina henkilökunnalta tyylikästä jäänmurtamista.
Aitoja makuja ilman kikkailuja
Olimme etukäteen suunnitelleet syövämme kolmiosaisen kuukausimenun (35 e), mutta listaa lukiessamme alkoi mieli testata keittiön tasoa laajemmin ja valitsimme viiden ruokalajin Hugo-menun (58 e). Alkuun lasilliset shampanjaa (14,40 e, André Clouet Brut Grande Réserve NV), jolla pärjäsi mainiosti alkuruokana tarjotun hummerikeiton kanssa. Aina takuuvarman hyvä aloitus. Seuraavaksi eteemme tuodaan kaunis sekamelska suolatusta Tannilan porosta, kantarelleista, jäkälästä, kanervahunajasta ja kuusenkerkkämajoneesista. Yllättävän raikas kokonaisuus, jossa hunajan säätely nousi pääosaan. Hiukankin liikaa ja suupalassa ei muu maistunut. Täydellinen haarukallinen muodosti upean suolaisen ja makean liiton, jolle jäkälä antoi sievän rapsakkaa rakennetta. Ruokajuomaksi halusin yhden lasillisen valkkaria ja toisen punaista. Alsacelainen, Biecher Schaalin Riesling Grand Cru Brand 2011 oli maukas ja ryhdikäs kokemus, joka toimi lopulta parhaiten kalaruokana tarjottavan Perämeren lohen kanssa. Fisua maustamaan oli mukaan tuotu mm. kukkakaalipyreetä ja punaviinisiirappia. Toimiva kombo ja keittiön punainen lanka alkoi hahmottua. Aitoja makuja, ei kikkailuja, makupareja etsien. Itse kala oli hyvä, mutta juuri siinä ja siinä, etten pääse sanomaan pinnaltaan kuivaksi. Siirappia olisi voinut olla tuplamäärä ilman, että se olisi hallinnut liikaa.
Liharuokana eteemme tuodaan Angus-härän fileetä ja kauden kasviksia. Liha on jo silmällä sanoen turhan kypsää, medium plus -tasoa (kuvassa näyttää punertavammalta). Suu sanoo samaa. Murea rakenne, mutta ei lainkaan mehevä. En ole koskaan kypsentänyt mitään vakuumissa, mutta täysin mutu-pohjalta voisin veikata, että liha ja kala ovat molemmat kypsennetty tyhjiöpaketissa, mikä on aiheuttanut samantyyppiset pienet ongelmat. Voin olla tässä väärässäkin, mutta lihan laatu olisi joka tapauksessa helposti kestänyt mehevämmänkin rakenteen. Nuorena poimitut kasvikset ovat täydellisiä. Itse valitsemani Nebbiolo sinänsä hyvää, mutta ei tämän annoksen kanssa. En tiennyt fileestä. :)
Jälkkäriksi oli tarjolla valkosuklaamoussea, suklaajäätelöä ja marjoja. Äkkiseltään tylsän oloinen annos osoittautuikin ihan kelvoksi eikä esim. liian makeaksi. Yllättävän raikas ja kevyt kokonaisuus. Kahvien kanssa tarjottu pikkumakeakokoelma petit four oli mukava päätös aterialle.
Palvelusta vastasi kaksi tarjoilijaa, jotka hoitivat hommansa ilman varsinaisia moitteita. Ilman turhaa jäykkyyttä ja luontevuuden säilyttäen. Mikään ei ole ravintolassa tuskaisempaa seurattavaa kuin vastoin persoonaa fiiniksi tekeytyvä tarjoilija. Mutta kun ruokaa markkinoidaan ravintoloitsija Tommi Tuhkasen nimissä, voisi annosten esittelyt olla enemmän kuin pelkkä raaka-aineiden luettelu. Kokin piipahtaminen salissa olisi rikkonut turhan harrasta tunnelmaa. Taustalla soiva Stevie Wonder -kokoelmakaan ei siihen auttanut.
Keittiö tulkoon kaapista
Hinta/laatu-suhteeltaan Hugo hipoo hyvän rajoja. 195 euron, kahden hengen illalliselta toivoisi jotain, jonka muistaa vielä jonkun ajan päästä. Saapa nähdä, miten tämän elämyksen kanssa käy muistin sopukoissa. Taso oli hyvä ja raaka-aineiden ja aitojen makujen kunnioitus varsin mallikasta. Tunnelma ja kokemus jäi kuitenkin jossain määrin pintapuoliseksi, mikä olisi helppoa korjata annoksista turinoimalla ja/tai keittiön esiintulolla.
PS. Lue myös muita ravintola-arvosteluja! Sivumaku nyt myös Instagramissa. Mukana kuvia, joita et muualla näe. Liity seuraajaksi!
Ravintola Hugo
Rantakatu 4, Oulu
