Ravintola-arvostelu: Baskeri & Basso aka BasBas, Helsinki

Takanani oli pari päivää ”edustamista” työn puitteissa, joten en jaksanut virittää maistelumoodia skarpiksi. Tässä raflassa se tuntui myös luontevalta. BasBasiin tullaan ennen kaikkea viihtymään, vaikka ruoka ja juoma kuinka kovaa tasoa olisivatkin. Siksipä mainitsen heti alkuun ympäripyöreästi viinien olleen ainakin pitkälti alkuviinejä ja ehkäpä juuri siksi tavanomaista mielenkiintoisempia.

Liitutaululle kirjoitetut annosnimet kertovat vain pääraaka-aineet. Annoksia ei perinteisellä tavalla myöskään esitellä ellei ”ja tässä madamille tämä järkyttävän hyvä risotto” -tyyppisiä presentaatioita lasketa. Sopii tänne.

Vaaleille, suussasulaville anjoviksille antaa pehmeän herkullista sävyä fenkoli. Raikkaan maukas startti ja vastaus kysymykseen, jota en edes kysynyt: On tää mesta kova. Härkätartarissa liha on kenties pehmeintä, jota olen kategoriassa syönyt ja majoneesi komppaa sävyillään ja määrällään täydellisesti. En odottanut yhtään vähempää. Olin viinibaarivisiitin jälkeen hilannut odotusarvoni niin ylös, että wow-efekti oli mahdottomuus. Lähinnä vain toivoin, että pääsen vetämään koko illallisen ylärekisterissä.

Sama juttu vaimolla, joka oli poikennut edellisenä iltana alakerran viinibaarin puolella. Purjoa ja vinaigrettea oli saanut yllätykseksi höysteeksi kananmunaa, joka osui vaimon makuhermoon täydellisesti. Siikacarpacciossa happoa tarjoiltiin veriappelsiinista. ”Mä voisin kyllä kohta muuttaa Helsinkiin.” Ei kai tarvita sen kylkeen ylisanoja?

Väliruoaksi minulle salvia-timjamipastaa ja vaimolle veriappelsiinirisottoa. Pasta oli kuin suoraan Italiasta, mikä on näillä leveysasteilla äärimmäisen harvinaista. Ei kikkailuja, ei kaunisteluja. Pelkkää täydellistä makua ja rakennetta. Risotto sen sijaan räjäytti pankin. Maut viety tappiin, mutta saatu silti pehmeän mehevä annos, joka on löysyydessään ja riisin kypsyydessä vain ja ainoastaan täydellinen. Sanoinko jo täydellinen?

Pääruoaksi eteeni grillattua häränkieltä ja toiselle pöydän laidalle paistettua kuhaa. Mahtavasti savuaromien sävyttämä liha sai huikean intensiivisen vastaparin persiljapyreestä ja puolikuivatuista tomaateista. Enpä muista, milloin pääruoka on ollut minulle menun paras ruoka. Ja miten voidaan aloittaa ylhäältä ja pamauttaa päätteeksi vielä katon läpi?
Vaimon rapsakkanahkainen kala sai sävyä simpukkaliemestä. Simppeli ja selkeä. Napakymppi kypsyys. Erinomainen päätös.

Jos nyt kuitenkin jälkiruokaa. Vadelmaparfait hoiti kimpassa syötynä hommansa siten, miten kuvittelinkin. Kaikki mallillaan, lajissaan erittäin hyvä, mutta jäi ainakin meille jälkkärivieroksujille muiden ruokien varjoon.

Nicolas Thieulonin ja Kalle Kiukaisen perustama BasBas on kaikkea, mitä toivoisit bistron olevan. Tunnelma on letkeä ja saa rentoutumaan silmänräpäyksessä. Palvelu on poikkeuksellisen ystävällistä, mutta asiantuntevaa. Madam- ja monsieur-heitot alkoivat tosin tuntua hetken päästä päälleliimatulta. Ruoka viritetty yksinkertaisuudessaan ja maukkaudessaan huippuunsa. Ei yritetäkään kikkailla ja laitetaan raaka-aine ja sen maku keskiöön. Keittiö nojaa Italiaan, mutta voisi heittäytyä luontevasti Ranskaan, jos nyt siltä sattuisi jonakin päivänä tuntumaan. Tavanomaista kovemmat odotukseni täytettiin tavanomaista rennommalla otteella.

Baskeri & Basso
Tehtaankatu 27-29, Helsinki