Arvoisat, rakkaat lukijat. Minulla on teille ilouutisia. Helsingissä on yksi parhaista viinibaareista, jossa olen käynyt. Tästä ei tule hiottua ravintola-arvostelua, pikemminkin ilosanoma. Ilosanoma nautinnosta, jonka ääreen pääsee ylittämättä maan rajoja. Ylittämättä omia rajoja. Istumalla vain pöytään. Tai baaritiskille. BasBas Staff Wine Bar tarjosi minulle vastauksen moneen kysymykseen, joita en ollut tajunnut edes kysyä.
Tänne kauas Tampereelle varsinainen BasBas näyttäytyy tämän hetken kenties haluttavimpana ravintolana Helsingissä. Paikkana, johon ei yksinkertaisesti saa pöytää. Pöydät laitetaan jakoon tasan kuukautta ennen ruokailua. Kerran olemme kytistelleet netin äärellä kuukautta aikaisemman puolenyön taittumista valmiina iskemään varaus sisään. Ja totta h****tissä rafla piti juuri haluttuna päivänä lomaa.
Olimme bloggaajaporukalla alkuillasta syömässä Shelterissä. Hedonistinen tarve ei ollut vielä tyydytetty, joten ajatus ohjasi jonnekin viinilasillisen tai kahden pariin hiukopalan ryydittämänä. Esiin nousi uusi, syyskuussa avattu viinibaari, jonka pöydät ilmenivät kuitenkin täysiksi. Baaritiskillä oli vielä tilaa meille viidelle ja päätimme jäädä siihen yksille. Annoimme avoimen tilauksen tuoda ruokaa hissukseen eteen ja stoppaisimme, kun siltä tuntuisi.
BasBasin ja sen henkilökunnan kimpassa omistaman viinibaarin menu koostuu tapas-henkisistä annoksista, joiden makumaailma ei kumartele muihin kuin makunystyröihin päin. Maistettuamme ensimmäistä annosta, mozzarellapalloa sardellilla ja yrttiöljyllä, haukoimme itse kukin henkeä. Mitä hittoa mä just söin? Simppeli, kolmen raaka-aineen annos heitti tajunnan välittömästi jonnekin Etelä-Euroopan baariin. Ei niin, että suomalaisuudessa olisi mitään huonoa, mutta tämä maistui aivan muulta ja pelkästään positiivisella tavalla.
