Klassikkoannokset eivät tulleet klassikoiksi sattumalta. Tapahtumat niiden taustalla olivat usein sattumanvaraisia, mutta lopputuloksen laatu teki niistä kuolemattomia. Suurin osa klassikoista ovat myös yksinkertaisia valmistaa. Kotikeittiöissä ne ovat hioutunee ja saaneet twistejä ja kunkin kokin omia salaisuuskikkoja herkullisuuden maksimoimiseksi. Havahduin jälleen yhteen sellaiseen. Pasta all’arrabbiataan.
MITÄ SITÄ KIKKAILEMAAN. Se on yksinkertaisuuden, tomaatin ja muiden laadukkaiden raaka-aineiden juhlaa. Silti olen maistanut siitä monenmoista versiota, vaikka ainekset likimain samat ovat olleetkin. Tomaattia, chilirouhetta, valkosipulia, hiukan basilikaa ja/tai persiljaa ja perään parmesaania. Raaka-aineisiin kannattaa panostaa, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa erityisesti tomaattia ja pastaa. Ostin 4 euron purkin Muttin San Marzanon tomaatteja, joita kuvataan usein maailman parhaiksi. Hyviä olivat tietenkin, mutta tiedä sitten että kolminkertaisen hinnan veroisia tavalliseen Muttiin…
Arrabbiata-kastikkeen kanssa klassisin käytetty pastalaatu on penne. Spaghettiin törmää myös paljon. Itsellä oli hyllyssä rigatonia, joka on lähinnä paksu penne ja suosikkipastani kaikista. Rigatonissa on taikinaa paljon, mikä antaa purua ja makua. Arrabbiatan tulee olla chilin puolesta tuntuva, mutta hillitty. Ei tulinen. Raaka-ainekuvasta poiketen en käyttänyt soosiin sipulia, mutta se toki sopii mukaan mainiosti. Yrteiksi valikoitui puutarhasta basilika ja lehtipersilja.
Tämä resepti siis lähinnä muistutukseksi perusteista ja siitä, miten helppoa ja nopeaa erinomaisen ruoan tekeminen on. Ei kannata tehdä siitä vaikeaa. Paitsi joskus.
VINKKI! Arrabbiata-kastike toimii loistavasti pohjana jos jonkinlaisiin pastoihin. Laita sekaan vaikkapa äyriäisiä!
