Sivumaun yksi erilaistava tekijä muista ruokablogeista ovat pohdinnat ruoasta ja sen vaikutuksista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Usein kriittisesti. Ruokaan liittyy hirveästi pahoja asioita eikä silotellun kaunis blogimaailma anna täyttä oikeutta sen ilosanomalle ja paikoin synkälle totuudelle sen ympärillä. Keräsin yhteen pohdintojani vuosien varrelta. Ne ovat blogin suosituinta, mutta myös itselleni tärkeintä sisältöä.
Ei tarvitse olla samaa mieltä, sehän tässä mielenkiintoisinta onkin. Provosoivat tekstit ovat synnyttäneet lukemattomia hedelmällisiä keskusteluja. Mutta myös kunnollista ruokaraivoa.
Lukiessasi blogeja luet yhä enemmän mainostekstiä. Tekstiä, josta on maksettu kirjoittajalle jopa tuhansia euroja. Luotatko sinä maksettuun blogitekstiin? Viestiin, joka on syntynyt ainoastaan mainostajan toivomuksesta.
Suomi rakennettiin nöyrällä, ahkeralla asenteella. Nautinto on meillä vain rappion porstua. Olisiko aika lakata puristamasta mailasta? Sallia enemmän. Itsellemme.
Olisiko paikallaan katsoa välillä kuolemaa silmästä silmään? Lihansyöjän kevyehköä pohdintaa lautasmallin proteiineista. Blogin luetuin teksti yli 30 000 lukijalla.
Iltalehden toimittaja oli löytänyt minut esimerkkitapaukseksi aikuisena kalansyöntiin opetelleesta. Syön lehden sivuilla kalaa Tammelantorilla. Tässä aiheesta hiukan enemmän.
Mitä suomalainen ravintoloitsija voi oppia Ravintolapäivän pop-up -ravintolasta? Illallistimme arpaonnisina Boot Kulma Bistrossa, korttelikuppilaan perustetussa italialaisraflassa.
Elämään tottuneetMihin kaikkeen ala-arvoiseen olemmekaan elämässä tottuneet?
