Upean runsas meksikolainen ruoka, jossa makua löytyy joka suuntaan ja valmistus kulkee lähinnä pilko-sekoita-täytä-uuniin -linjalla. Voisin kutsua jopa äijäruoaksi eikä kukaan huomaa lihan puuttuvan.
Perinteisesti enchiladat tehdään kahden tortillalätyn väliin ja paistetaan molemmin puolin. Kevensin ja helpotin urakkaa laittamalla komeudet uuniin. Mainiosti onnistuin niinkin.
Nostetaan esiin pari asiaa.
1) Meksikolainen keittiö on mielestäni paras tapa totuttautua kasvisruoan laveaan maailmaan. Makua voi tunkea mukaan niin paljon kuin lystää ja luontevia, tuttuja rakenteita on tarjolla yltäkylläisesti. Mukaan voi lisäksi laittaa helposti tähteitä.
2) Chipotle-chilit adobo-kastikkeessa ovat markettien texmex-hyllyn parasta antia, mutta niitä löytää yleensä vain isoimmista kaupoista. Savustettua jalape‑ño-chiliä tomaattisen mausteisessa ja etikkaisessa kastikkeessa. Kerrassaan upea maun antaja, jonka määrää pystyy helposti säätelemään. Voimakas, mutta ei hyökkää päälle. Ruokakauppiaat, pidän teitä vähän juntteina, mikäli keskikokoa isommasta kaupasta ei tätä löydy. Ja usein ei löydy, vaan hyllyt on tungettu täyteen texmex-höttöä. Ostankin aina useamman purkin kerralla, ettei tarvi turhaan kirota marketin käytävällä. Niitä tuotteita, joiden löytymisen perusteella teen kauppavalintoja ja jonka puuttumisen takia hylkään harkintaryhmästä kokonaan. Tampereen Sokos sai tänään keltaisen kortin.
Ai mihin sitä chipotlea käytetään? Tsekkaa tästä nippu vinkkejäni.
