Soijanakki, kauramaito, porkkala... Miksi nimetä jotain lihatermein, jos ei syö lihaa? Miksi yrittää imitoida jotain, jota ei sellaisenaan syö? Eikö se ole ristiriitaista? Ei tippaakaan.
Monella lihansyöjällä on ongelma. Tai ei oikeastaan ole, mutta tekevät sellaisen itselleen. Liharuokatermein nimetyt kasvisruoat, jotka ominaisuuksillaan imitoivat liharuokia. Että voivatkin kuohuttaa monen aikuisen ihmisen mieltä.
Kirjoitetaan pointti oikein ylös, jotta postausta voi linkata kätevästi, kun joutuu taas samanlaisen keskustelun eteen. Se, että kieltäytyy syömästä jotain ruokaa, ei tarkoita, etteikö pitäisi siitä. Itse rakastan paksua, punertavaa tonnikalapihviä, mutta syön sellaisen noin viiden vuoden välein jossain Välimeren rantaravintolassa. Syynä tonnikalojen liikakalastuksen aiheuttama uhanalaisuus. Siinä ei ole pienintäkään kapinaa itse raaka-ainetta vastaan.
Moni kasvissyöjä pitää lihasta, jopa rakastaa sitä. Kasvisruokavaliossa menettää helposti kaksi isoa asiaa, ruoan monenlaiset rakenteet ja suutuntumat sekä umamin maun. Vauhdilla kehittyvä ruokateollisuus on lähtenyt globaalin vegebuumin mukana kehittämään tuotteita, jotka tarjoavat syöjälle niitä. Suomessa ensimmäisiä uuden polven imitoijia olivat Nyhtökaura ja Härkis, jotka tuovat ruokaan jauhelihan koostumusta muistuttavaa rakennetta. Kebab-lihan vege-imitoijia löytyy niitäkin Suomesta jo pari. Seitan-kinkku saapui muutama vuosi sitten moneen suomalaiseen joulupöytään.
"Hämmästyttävää kyllä, yksikään nakki ei ole protestoinut linjausta."