Merisuolapakkauksen takaosaan kurkistaessa voi huomata, ettei tuotteeseen ole käytetty muuta kuin yhtä raaka-ainetta: suolaa, joka on haihdutettu merivedestä. Amerikkalaistutkimuksen mukaan saastuneista meristä muovia on levinnyt kuitenkin jo merisuolaankin.
Tutkimuksessa mikroskooppisen pieniä muovinpalasia löydettiin suolasta Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Ranskassa, Espanjassa ja Kiinassa. Mikromuovia päätyy suolaan meren muovijätteestä, joista merkittävä osa syntyy tutkijoiden mukaan esimerkiksi muovipulloista.
Jopa 12,7 tonnia muovia päätyy meriin maailmalla vuosittain, joka vastaa joka minuutti mereen kaadettua rekkalastillista muoviroskaa.
Merisuolan kautta muovia kulkeutuu ympäristöön ja jopa päivittäin ihmiskehoon saakka. Mutta ovatko mikroskooppiset muovinpalaset vaarallisia? Ehkä.
Amerikkalaistutkijoiden mukaan maan terveyssuositusten mukaan suolaa saisi syödä päivittäin 2,3 grammaa, joka tarkoittaa, että kehoon voi päätyä jopa 660 muovipartikkelia joka vuosi. Monet kuitenkin kuluttavat suolaa paljon enemmän kuin suositusten mukaan olisi sopivaa.
Mikromuovin syömisen vaikutuksia ei tunneta, sillä tutkimustietoa aiheesta ei ole. Tutkimuksia on myös vaikea tehdä, sillä vertailuryhmää, joka ei olisi altistunut suolan muovipartikkeleille, on hyvin vaikea löytää. Muovipartikkelien lisääntyminen maailmassa lisää kuitenkin myös sille altistumisen määrää.
Muovipartikkeleita on löydetty myös juomavedestä, ilmasta ja merenelävistä, joita ihmiset syövät.
