Joskus tulee tehtyä niin hyvää safkaa, että oikein ihmettelee itsekin. Toisaalta, kun raaka-aineet ovat viimeisen päälle ja joku tolkku niiden yhdistämisessä, pyhiä liittoja syntyy väistämättä. Keräsin toki vinkkejä pitkin nettiä ja ymppäsin jujuja mukaan. Jenkkityylinen chowder kun ei ole itselleni erityisen tuttu, muutaman kerran olen sitä syönyt raflassa ja kotona. Tällä kertaa annos lähti pussukasta sydänsimpukoita, joiden kutsua en voinut kalatiskillä vastustaa. Olin syönyt edellisenä päivänä pastaa, joten suosikkiannostani, pasta alla vongolea, en halunnut tehdä. Siispä nopea googlaus kaupassa ja kännykän ruutu alkoi täyttyä erilaisista chowdereista, paksuudeltaan keiton ja padan välimallista. Kun silmiin iski vielä Manhattan Clam Chowder ja siinä mukanaoleva chorizo, perjantai-illallinen oli tekemistä vaille valmis. Portugalilaisten siirtolaisten perinteistä alkunsa saanut tomaattinen chowder-versio on kirjattu ensimmäisenä Victor Hirtzlerin keittokirjaan Hotel St. Francis Cookbook vuodelta 1919.
Chowderin huono puoli on sen hinta. Sydänsimpukat maksavat meilläpäin pari kymppiä kilolta, mikä nostaa annoshintaa melkoisesti. Eikä chorizokaan ihan ilmaista ole. Mutta jos on tottunut paistamaan naudan sisäfileetä, niin sen hinnalla voisi joskus vetää makumaisemareitille tämän chowderin hekumalliseen maailmaan.
Manhattan Clam Chowder
2-4 hlölle nälästä ja illallisesta riippuen
1 kg sydänsimpukoita
200 g chorizoa
100 g pekonia, hienonnettuna
3 rkl voita