Lihapulla on paljon monipuolisempi ruokalaji kuin kotimaiselta lounaslistalta voisi kuvitella. Se on globaali herkku ja heijastaa kunkin maan ruokaperinteitä mitä parhaiten. Olen pyöritellyt siitä lukemattomia erilaisia versioita ja tähän mennessä 11 kpl on päätynyt blogiinkin (10 + 1).
Sain kirjailijoilta lahjaksi (ilman palkkiota, saatetta tai velvoitteita) mielenkiintoisen ja kenties ainoan kotimaisen hedelmiä käsittelevän keittokirjan. Sami Tallbergin ja Janne Tarmion Hedelmäistä tarjoilee tuhdin määrän perinteisiä, hedelmäpitoisia ruokia sekä hedelmäisellä twistillä vauhditettuja herkkuja. Mukana on reseptejä aterian joka osaan. Lisäksi kirja perehdyttää hedelmien maailmaan ja toi ainakin itselleni paljon uutta tietoa suomalaisille perinteisistä sekä eksoottisimmista raaka-aineista. Erityisen paljon minua ilahdutti hedelmien satokausikalenteri, jonka pohjalta tietää, milloin mikin on parhaimmillaan tai Suomessa ylipäätään saatavilla ja pääsee hyödyntämään sesonkeja. Toisia voi miellyttää taulukko hedelmien ravintosisällöistä.
Parin salaatin jälkeen kokkasimme lämmintä safkaa. Italialaishenkiset, sitruunaiset lihapullat herättivät kiinnostusta ensiselauksella. Varsin klassinen perustaikina sai upeaa vivahdetta ja kesäistä raikkautta keskelle pimeintä talvenalkua. Sovitin kiloisen lihareseptin 400 gramman jauhelihapakkaukselle sopivaksi. Ohjeessa pullat kieputettiin lopuksi kevyesti vehnäjauhoissa, mitä en ymmärrä lainkaan, vaikka kokeilin ja jätin vaiheen pois. Nautin pullat tagliatellen ja hyvälaatuisen oliiviöljyn kanssa. Öljykin voisi olla sitruunalla maustettua.
