Hätkähdin, kun tajusin, etten ole koskaan blogannut perinteisestä bolognese-lasagnesta. Blogista löytyy kahdeksan lasagnereseptiä, mutta ihan sitä peruskamaa ei yhtään. Kun nyt vierailin lasagnen kotikunnailla Napolissa ja maistoin siellä oikein mainiota versiota, muistui mieleen, että kyllähän oma näkemys aiheesta täytyy teillekin jakaa. 
Ihka-aitoa, autenttista versiota ei ole olemassa. Ei edes sellaista, josta itse selkeästi pitäisin eniten. Olennaisia, ”oikeita” vaihtoehtoja löytyy useita. Puna- vai valkoviiniä? Béchamel-kastike, ricotta vai molemmat? Mozzarellaa vai ei? Kuiva- vai tuorepastalevyjä? Nautaa vai sika-nautaa vai kenties vasikkaa? Pekonia tai pancettaa mukaan? Tomaattia mukaan? Bologneseen valkosipulia? Béchameliin munia (ei ikinä)? Italialaiset jaksavat näistä tapella, mutta itselleni on vain rikkaus, että kaikkea näitä ja muitakin täytevaihtoehtoja voi varioida maun, sesongin ja jääkaapin ainesten mukaan.
Tällä kertaa tein näin ja tuli paras lasagne, jota olen eläissäni syönyt. Ihan voi ottaa mukaan ne puolentusinaa Italiassa nautittuakin. On juuston myötä aika tuhti versio, joten syötävää riittää usealle. Kokkasin aika fiiliksellä ja yritin pistää jälkikäteen ylös, mitä mihinkin osaan meni. Tällä ohjeella onnistut taatusti. Joskus sitä yrittää hyvää ja priimaa pukkaa. Ihan siihen alkuperäiseen ragùun ei tule tomaattia, mutta itse tykkään sen mausta mukana. Montakohan nonnaa halaisi ja halveksisi minua tämän reseptin pohjalta? Maistettuaan uskon halausten voittavan.
Lasagnea tehdessä tuli iskettyä kansan hermoon lasagnevuokien sopimattomuudessa kuivalevyjen kanssa. Kuvan näki Sivumaun Facebook-tilillä yli 70 000 ihmistä. :)
