Köpiksessä on muutama must-paikka smörrebrödin nauttimiseen. Adam Aamann nosti perinteisen lounasherkun uudelleen puheenaiheeksi muutama vuosi sitten päivittämällä sen nykäyksen ylöspäin. Delin ja taka-away -putiikin suosion myötä syntyi laajemmin pohjoismaista keittiötä esittelevä ravintola sekä smörrebröd-rafla aina New Yorkiin asti. Löytyisikö suomalaisesta perinteestä safka, jolla tehdä samat? Suomi-kytkös saatiin lokakuun alussa, kun Sasu Laukkonen kokkaili yhteisillallisen New Yorkin pohjoismaisen ruoan NORTH-festareilla. Mutta nyt oli aika kurkata voileivän huipulle smörrebrödin kotimaassa.
Lauantaina lounasaikaan alakerran leipärafla on reilu puolillaan. Tunnelmaa voisi kuvailla fiinin kotoisaksi. Asiakkaina ihmisiä laidasta laitaan. Eläkeläisiä, perhelounaita, kaveritreffejä ja pariskuntia. Palvelu on ystävällistä hienostuneella vivahteella. Pöytämme on tiskin vierellä ja mielenkiinto herää Aamannsin omiin keittokirjoihin sekä monenlaisiin maustettuihin snapsipulloihin. Herra Aamann on kirjoittanut aiheesta jopa opuksen. Lounasaikana suu ei ala silti napsua.
Yksi leipä riittäisi kevyeksi lounaaksi, mutta emme malta olla tilaamatta kahta. Juomaksi paikan molempia Herslevin panimon erinomaisia hanaoluita.
Peruna-smörre pekonilla, saksanpähkinöillä, kapriksilla, retiisillä ja ruohosipulimajoneesilla. Kanasalaatti-smörre rapealla sellerillä, omenalla ja ruissipseillä. Jersey-karjan sisäfileetä, pikkelöityä kurkkua, vihreää remouladea ja rapeaksi paistettua sipulia. Häränrinta-smörre pikkelöidyn porkkanan, piparjuuren, sipulin ja sinappisen majoneesin kera.
Juurilla, mutta päivitettynä
