Kaupunkilainen, mene metsään nyt! Sinua odottaa "uskomaton makujen räjähdys"

Villivihanneksien ja -yrttien nimeen vannova kokki Sami Tallberg muistuttaa, että metsät ovat jo alkukeväästä tulvillaan makuelämyksiä. Kaupunkilainenkin voi hyödyntää ruoanlaitossa lähimetsänsä antimet, eikä kotiovelta tarvitse lähteä kauas. Tallberg kuitenkin muistuttaa, että syötäväksi kerättävät kasvit tulee aina tunnistaa hyvin.

– Samat säännöt pätevät kuin sienien ja marjojen kanssa. Lajin tunnistus on erittäin tärkeää. Kun itse aloitin tämän, löysin netistä Luontoportti-palvelun, jossa listataan kaikki Suomen kasvit. Se on todella tärkeä apuväline kasvien tunnistuksessa, Tallberg vinkkaa.

Villiyrtti on raaka-aine siinä missä muutkin

Ammattilaiskokin tarkka makuaisti mahdollistaa villikasvien monipuolisen käytön ruoissa, mutta miten tavallinen pulliainen sitten voi löytää oikeat makuyhdistelmät? Tallbergin mukaan villiyrttejä kannattaa jo lähtökohtaisesti kohdella samanlaisena raaka-aineena kuin vaikkapa kaupan vihanneksia.

– Ei se homma toimi niin, että menet luontoon ja maistat yhtä villiyrttiä todeten, että se ei maistu miltään. Siitä pitää tehdä ruokaa. Ethän sinä mene kauppaankaan ja maista lehtisalaattia yksinään, Tallberg vertaa.

Vinkit kaupunkilaisille – nämä villiyrtit löydät metsästä juuri nyt!

Tallbergin mukaan paras tapa oppia arvostamaan villiyrttejä on kerätä niitä aluksi vaikkapa sekasalaatiksi.

– Ja päälle kastikkeeksi vinaigrette. Se on se salainen ase kaikkeen hyvään kasvisruokaan. Ja tietysti myös suola ja pippuri.

Samin vinkit – poimi näitä juuri nyt:
Ruoholaukka – ruohosipulinen maku.
Isomaksaruoho – jos tykkäät herneenversosta tai sokeriherneestä, tykkäät myös isomaksaruohosta.
Litulaukka – maistuu valkosipulille ja sinapille.
Peltokanankaali – tuo mieleen rucolan ja parsakaalin.
Ketunleipä, ahosuolaheinä, niittysuolaheinä –tuovat hapokkuutta ja suolaa ruokaan.

Tällä hetkellä esimerkiksi Helsingin Keskuspuiston antimista voi koostaa itselleen maukkaan salaatin.

– Peltokanankaali maistuu sinappiselle, suolaheinät tuovat hapokkuutta ja suolaisuutta, isomaksaruoho tuo makeutta ja mehevyyttä, ruoholaukka tuo sipulisuutta. Näin nivotaan ne maut yhteen ja suussa on uskomaton makujen räjähdys. Sellaista elämystä et koskaan saa mistään ruoasta, mitä myydään kaupassa.

Tärkeintä on Tallbergin mielestä muistaa vain virittää mielensä villiyrttien keräämiseen.

– Otat vain muutaman askeleen ja menet luontoon. Sitten täytyy vain osata tunnistaa ja kerätä yrtit. Tämä viesti ei tietenkään mene kerralla läpi, mutta pikku hiljaa.

Muista myös kiinnittää huomiota kasvien poimintapaikkaan. Vilkkaan tien vierusta ei välttämättä ole paras mahdollinen keräyspaikka, jos haluat lautasellesi puhtaita kasveja.