Kai tiedät, mitä "eihän nyt meidän takia tarvitse kahvia keittää" oikeasti tarkoittaa Suomessa?

AntroBlogi -sivusto kertoo Facebookissa mielenkiintoista nippelitietoa suomalaisesta kahvittelukulttuurista. Sivuston kirjoituksessa perehdytään hämäläiseen kahviseremoniaan, johon kuuluu oleellisena osana kursailu.

Jos kuva ei näy, katso se täältä

– Emäntä ilmoittaa että kahvi on kaadettu, mutta kukaan ei siirry tarjoilupöytään. Tunnelma on jännittynyt. Usean kehotuksen jälkeen emäntä sanoo, että kahvi jäähtyy. Jos tämä ei riitä, hän kohdistaa sanansa suoraan jollekulle, esittäen syyn miksi tämän tulee olla ensimmäinen: "Olet tullut kaikkein kauimpaa". Lopulta joku vieraista uhrautuu, kommentoiden vähättelevästi: "Olen lähimpänä", "Olen vanhin", "Mitäpä tuon on väliä". Sanat tekevät selväksi, ettei vieras ole ensimmäinen omasta tahdostaan.

"Ei tarvitse keittää kahvia" tarkoittaa "Keitä kahvia ja laita pöytä koreaksi"

AntroBlogin mukaan hämäläisessä kahviseremoniassa on tärkeää sekä itsenäisyys että yhteisöllisyys ja tasa-arvo. Yhdysvaltalainen antropologi tutki hämäläistä kahviseremoniaa 1970-luvulla, ja totesi sillä olevan kyläyhteisössä tärkeä sosiaalinen merkitys. Kahvitilaisuus kuuluu niin hautajaisiin, häihin kuin pieniin kokoontumisiinkin. Kahviseremoniaan kuuluu tietty protokolla, jota noudatetaan.

– Emäntä on tarjoilun alkaessa valta-asemassa: hän "käskee" pöytään ja antaa omastaan. Itsenäisyyttä korostavassa yhteisössä olisi häpeällistä osoittaa alamaisuutta ryntäämällä herkkujen kimppuun. Siksi tarjoiluja kuuluu vain maistella. Kursailu kääntää asetelman päälaelleen: vieraat arvioivat emännän onnistumista. Seremoniassa vahvistetaan jokaisen arvo, ja myös yhteisön jäsenyys, sillä itseä ei korosteta suhteessa muihin.

AntroBlogi on laajalle yleisölle suunnattu verkkojulkaisu, joka kommentoi suomalaisille läheisiä aiheita antropologisesta näkökulmasta. Sivusto esittelee antropologiaa oppiaineena ja osaamisalana, ja jakaa tietoa sen hyödyistä työelämässä.

AntroBlogin julkaisiin kommentoinut suomalaismies kertoo tyypillisen esimerkin suomalaisesta kahvittelukulttuurista vuosien takaa. On osattava lukea rivien välistä, että suomalaiset haluavat aina kahvia.

– Joskus 45 vuotta sitten tuohon kylälle tuli yhdelle isännälle uusi emäntä. Kylän naisväki sitten porukalla kyläilemään ja tarkastamaan uutta emäntää. Sitten jossakin vaiheessa tämä rouva oli kysynyt vierailta että maistuisiko kahvi? Mihin vieraat kuorossa: Eihän nyt meidän takia tarvitse kahvia alkaa laittaa (tarkoittaa: Keitä kahvit ja pöytä koreaksi). No tämäpä hyväkäs ei sitten laitakaan kahvia ja vieraat poistuu kuivin suin. Naiset tuli sitten tuonne kotipaikalle kahville ja alkoi hirveä marmatus: Sillä tavalla kysyy, eikä laita kahvia.

Lähde: AntroBlogi

***