Syksy 2014 jää ainakin minulle mieleen tateista. Tatteja keskusteluissa, tatteja Facebook-feedissä, tatteja blogeissa… Eilen tutuksi tullut Alkon myymäläpäällikkö kysyi kassalla, olenko käynyt sienimetsällä. Pudisteli päätään määrästä, jota oli löytänyt. Sangollinen pelkästään tontin reunalta. En ole itse päässyt sienimetsään asti. Se kalvaa mieltäni kaiken aikaa. Asiaa helpotti suuresti tattilöytö kauppahallista. Olin aiemmin nähnyt tasan kerran Tampereella myytävän tatteja. Kaksi kappaletta Tammelantorilla. Ostin molemmat. Hallista lähti mukaan muutama sieni 18 euron kilohintaan. Eilen törmäsin katukojuun, jossa tatteja oli kaupan kahdeksalla eurolla per kilo. Ostin kaiken, mitä oli tarjolla. Se kustansi seitsemän euroa.
Torstainen menu koostuikin luonnollisesti tateista. Alkuun tein tatti-carpaccion. Italialaishenkinen, raaoista tateista tehty simppeli, maukas, rustiikkinen, mutta samalla hienostunut alkuruoka syyssesongin ytimessä. Suhtauduin pienellä varauksella omaan tekeleeseeni, mutta se riisui ennakkoluuloista heti ensimmäisellä suupalalla. En laita reseptiin tarkkoja määriä, koska paras lopputulos syntyy omalla tuntumalla ja tattien koon mukaan. Aivan vikaan ei voi mennä. Ei ole niin tarkkaa. (Kuvasta muuten unohtui parmesaanilastut.)
Herkkutatti-carpaccio
3-5 herkkutattia
loraus hyvälaatuista oliiviöljyä
0,5-1 sitruunan mehu
parmesaania lastuina
lehtipersiljaa silputtuna