Eräs pitkäaikainen haaveeni kävi toteen uutenavuotena. Tein makkaraa. Olen tehnyt aiemmin sitä kuorettomana, mutta siinä ei vain ole samaa tunnetta kuin pursottaessa makkaramassaa suolen sisään. Ensimmäisellä kerralla teimme kahta hyvin erilaista makkaraa, joista lammasversio pursusi eteläisen Välimeren makuja possumakkaran saadessa voimansa italialaisesta keittiöstä.
Mausteisempi makkaraversio pohjautui Tomi Björckin nimikkokirjaan huippukokin kotiruoasta. Opus kuuluu parhaimpiin viime vuonna julkaistuihin kotimaisiin keittokirjoihin. Mukana on perisuomalaisia klassikkoja sekä pääosin aasialaisiin makuihin pohjautuvia, vaatimustasoltaan keskitasoisia reseptejä. Makkaran kylkeen tehtiin pitaleipää, harissamajoneesia sekä avokadotahnaa. Lopputulos toimi pitaleipään kääräistynä lähinnä hodarityylisenä sormiruokana. Yhdessä shampanjan kanssa se oli täydellinen kombo vastaanottamaan uuttavuotta Pohjois-Savon syrjäisellä mökillä. Toimii tosin aivan yhtä hyvin vuoden 364 muuna päivänä.
Kerron makkaranteosta enemmän parin lisätreenikerran jälkeen. Lampaansuolen kanssa oli aluksi ongelmia saada suoli liukumaan suppilosta ulospäin makkaramassan pursotessa lihamyllystä ulos. Paksumman porsaansuolen kanssa oli huomattavasti helpompaa. Ehkäpä harjoitus tekee vielä minustakin mestarin. Maun puolesta molemmat makkarat toimivat loistavasti.
VINKKI! Makkaroiden kanssa toimii sama niksi kuin lihapullien. Testipallo. Pyöräytä massasta pallo ennen suoleenpursotusta, paista se ja tarkista maku. Tässä kohtaa makua on vielä mahdollista säätää.
Eksoottisempi hot dog - mausteista makkaraa, dippejä ja pitaleipää
