Ravinteli Bertha vakiinnutti paikkansa heti ensimetreillä tamperelaisessa kulinaarikentässä 3,5 vuotta sitten. Selkeää kokkausta bistrotason yläpäässä. Välillä mennään fine diningin puolelle, välillä liikutaan hyvin krouvilla linjalla. Olen syönyt paikassa aiemmin neljä kertaa, joista kahdesti poistuin haltioituneena, kerran tyytyväisenä ja kerran jossain määrin pettyneenä. (Vanhat arviot 1 ja 2, vanhan blogin puolelle.) Oli jälleen aika tehdä kuntokartoitus. Otin illallisen rennosti enkä nysvännyt kutakin annoksen ainesosaa tarkkaan ja maistellut kaikkea erikseen, saati kirjoittanut mitään ylös. Se on kivaa ja opettavaista, mutta välillä on virkistävää vain syödä ja nauttia.
ALKUUN. Otamme kolmen ruokalajin menun (43 eur) viinipaketilla (37 eur). Alkuun hetki sitten PRO2014-pystin ja Suomen parhaan asiakaspalvelijatittelin napannut Pasi Mamia tuo meille rutikuivat, ”rapsakkaat” sampanjalasilliset. Pöytään on katettu Berthan tapaan erinomaista leipää. Alkuruoaksi muu seurue valitsee ”haukea, ruohosipulia ja creme fraichea” ja minä ”paprikan, taleggion ja tomaatin”. Haukiannos on keväisen kaunis. Hienoin tässä paikassa näkemäni. Piparjuurimousse antoi hyvää potkua ja ruohosipulipyree sävyä. Pikkelöity (tms.) retiisi olisi voinut rakenteen antajana vaikka ihan raakana. Itse sain eteeni taleggiolla (lempparijuustoni) täytetyn raviolin kasvispedillä. Päälle kaadetaan syvillä sävyillä rakennettua paprikaista tomaattilientä. Supermaukas elämys vei mielen Välimerelle joka lusikallisella.
