Italialainen antipastokulttuuri on ihana. Pieniä herkkuja viinilasin kylkeen huolettomaan nautiskeluun tai ruokahalua herättämään. Aperitivo-aika ennen illallista on kerrassaan neronleimaus. Upeita hetkiä olen viettänyt myös antipastoja notkuvien pöytien äärellä, jolloin ei pääruoka käy mielessäkään. Vaikka annokset ovat lähtökohtaisesti yksinkertaisia, löytyy muunnelmia rajatta.
Italialaiset rakastavat friteeraamista. Ja kesän lähestyessä kesäkurpitsaa. Löysin jälleen itselleni uuden tavan nauttia tuosta satoisasta kasvista, jota olemme kasvattaneet joka kesä myös mökillä. Kesäkurpitsaa ranskalaisten perunoiden tapaan tarjoiltuna yllätti, vaikka sen ei pitänyt. Tiedä sitten oliko kurpitsan muoto vai mikä, mutta tuntui, ettei tällaista ollut ennen maistanutkaan, vaikka metodi muuten oli hyvin tuttu. Leivitys ja uppopaistaminen. Herkku vei joka tapauksessa kielen mennessään ja ajatukset italialaisen torin laidalle, Aperol Spritzin jäiden kilistessä lasissa tarjoilijan kiikuttaessa pöytään lisää särvinkiä.
Koska kesäkurpitsat ja tilanteet niiden nauttimiseen ovat aina eri kokoisia, kirjoitan reseptin ainesosien suhteilla, en tarkoilla mitoilla. Ei ole muutenkaan niin tarkkaa.
VINKKI! Täytä vappupöytä sormiruoalla. Täällä rutkasti antipastoreseptejä.
VINKKI 2! Kypsennys saattaa onnistua myös uunissa, kuten teimme parsan kohdalla (linkki vaimon blogiin).