Alkoholilaki - miksi THL on niin huono ennustamaan?

(Alla esimerkki siitä, millä tasolla lobbaus eteni 2017.)

2018 EI OLLUT YLLÄTYS. Alkoholilain uudistuksen aiheuttamat muutokset tai pikemminkin muuttumattomuudet olivat minulle ja lukuisille muille aihetta seuraaville helposti ennakoitavia. Mikään kulttuurissamme ei osoittanut merkkejä siitä, että suomalaisissa kytisi himo juoda vahvempia juomia. Päinvastoin. Ennustin itseni kohdalla, että 2018 nauttimani oluen alkoholivahvuus laskee. Monet oluttyylit eivät toimi "lajityypillisesti" 4,7 % -vahvuisina, mutta 5,5 % -tasolla jo riittävän hyvin. Alkon olutvalikoima painottuu mielestäni aivan liian vahvoihin oluihin. Yleensä ostin ja ostan sieltä 5,5-7,5 % -vahvuisia käsityöläisoluita. Kun maitokaupat tarjoavat jo kyllin hyvää, jää Alko-reissu välistä ja lasiin kaatuu miedompaa. Juuri näin kävi. Pienpanimobuumi pitää valikoiman suurena ja uudistuvana ja siten alati mielenkiintoisena.

VÄÄRISTYNYT IHMISKUVA. THL nojasi ihmiskuvassaan kliseiseen suomalaiseen, joka arvottaa juomavalintansa mahdollisimman halvan alkoholiprosentin pohjalta. Osoitettiin, miten paljon porukka ostaa nelosolutta Tallinnasta ja siten pian myös marketeista. Tämä tutkijoiden typeryys hätkähdytti jo vuosi sitten. Ei nähdä metsää puilta. Se, että laivalta ostettu olut oli nelosta, ei ollut itseisarvo. Nelos- ja kolmosolut ovat laivalla liki saman hintaisia ja siinä näyttäytyi suomalainen piheys - samalla hinnalla ostettiin "enemmän". Tavallinen oluenlipittäjä arvottaa kuitenkin vahvemmin itse lipitystä eikä sen aiheuttamaa päihtymistä. Jos haluaa nopeammin humalaan, olut on huono valinta. Väitän, että useimmat suomalaiset valitsisivat lauantai-iltaansa mielummin six packin kolmosolutta kuin viisi tölkkiä nelosta. Pitempikestoinen nautiskelu on nopeampaa päihtymistä merkityksellisempää. Nelosen ja kolmosen välinen myyntivertailu on ollut havaittavissa jo vuosikymmenten ajan ravintoloissa. Alkoholiprosentin hinta on likimain sama ja iso kolmonen on säilynyt suvereenina ykkösenä ainakin kolmen vuosikymmenen ajan. Miksi siitä ei ollut pääteltävissä mitään Alkon kanssa symbioosissa elävän THL:n piirissä?

TARKOITUS PYHITTI KEINOT. On huolestuttavaa, millä kantimilla THL:n asiantuntijuus lepää. On törkeää, että tutkimusprofessori Mäkelä lobbasi viime vuonna eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käyttämällä vuosien 1995-2007 välillä tehtyjä käyriä. Juuri tuona aikana - laskusuhdanteiden välissä ja maailman auetessa EU:n myötä - alkoholinkulutus kasvoi Suomessa 15 %, mutta kääntyi sen jälkeen laskuun. Eli vaikka proffa tiesi trendin muuttuneen jo yli kymmenen vuotta sitten, vedottiin kauhukuvissa neljännesvuosisadan takaiseen dataan, joka saattaisi olla mahdollista, koska joskus aiemminkin on ollut. Sen pohjalta alkoholikuolemien määrä olisi voinut kasvaa 300-500. Valiokunnan jäsen, Pekka Puska (kesk) riemastui. Puska on entinen THL:n johtaja ja kiivas alkoholilain vastustaja. Hän nappasi julistuksiinsa tuon luvun 500. Tietäen, että jo koettu todellisuus osoitti muuta. Kun pakkomielteinen tarkoitus pyhittää keinot. ”Se ei ollut kovin fiksua”, Mäkelä sanoo haastattelussa. Ei häneltä itseltään eikä Puskalta.

POJASTA POLVI PARANEE. Kuuman kesän olisi voinut kuvitella pelastavan THL:n kasvot, mutta toisin kävi. Kulttuuri on muuttunut, vaikka Mäkelä sanookin artikkelissa sen muuttuvan hitaasti. Se muuttuu nopsaan. Kun katsoo pelkästään alkoholinkulutustaulukkoa, huomaa melko jyrkän suunnanmuutoksen tapahtuneen viime talouskriisin jälkeen 2008. Suuri vanhempi polvi siirtyy kaiken aikaa tilastoista pois ja viinapainotteinen kulttuuri sen myötä. Oma, 1970-luvulla syntynyt sukupolveni on yksi kosteimmista lipittäjistä, mutta milleniaalien parissa alkoholikulttuuri eroaa jo vahvasti menneestä. Samalla vanhempia ikäpolvia helpottaa globaalin terveystrendin vaikutukset.

PÄÄ POIS PUSKASTA. Kun aistii sitä kaikkea, mitä ympärillä tapahtuu, huomaa asioiden kehittyvän hurjaa vauhtia. Miksi THL ei ota ennustuksiinsa pohjaksi poikkitieteellisempiä tutkimuksia ja yritä sovittaa niitä kaiken aikaa syntyviin omiin käyriin? Eikö pelkästään muutaman muuttujan korreloinnin kautta tehtävät tulkinnat ole vuonna 2018 pelkästään koneiden hommaa? Asiantuntijan pätevyyteen pitäisi kuulua se, mihin tekoäly ei vielä aikoihin pysty, kulttuurillisten muutosten ja selkeiden muutosmerkkien havainnointi ja niiden pohjalta tehtävät tulkinnat. Voisipa joskus pirauttaa muihinkin laitoksiin ja keskustella heidän asiantuntijoiden kanssa, josko löytyisi dataa oikeasta elämästä. Nyt pää on niin Puskassa, että nolojen ennusteiden jatko tuntuu väistämättömältä. Miten THL saataisiin vastuuseen ammattitaidottomuudestaan?

PS. Keskusteluareenana toimii Sivumaun Facebook-sivu sekä Twitter.

EDIT: Viisi tähteä -julkaisua edustava, aiemmin mm. Olutliiton puheenjohtajana toiminut olutaktiivi, Heikki Kähkönen kommentoi aihetta tänään (25.11.2018) näin: "Puskan mafia kampanjoi eduskunnassa alkoholilain muuttamisen yhteydessä kotimaista olutta vastaan esittämällä "nelosoluesta" mitä ihmeellisimpiä kasvulukuja. Totuus on kuitenkin se, että oluen kotimaan myynti on jatkanut tänä vuonna laskuaan. Pitkästä ja kuumasta kesästä huolimatta olutmyynti väheni erityisesti anniskelukanavassa. Alkon olutmyynti on jopa puolittunut. Oluen myynnissä tapahtuu rakenteellista muutosta, sillä pintahiivaoluiden myynti ja anniskelu lisääntyvät kovaa vauhtia, mutta lagerin myynti oli 1-8/18 peräti 6,7 mil. litraa vähemmän kuin 1-8/17. Hellekesä lisäsi siis lonkeron sekä vesien ja limujen myyntiä. Oluen hinta on myös noussut juomaryhmistä eniten tänä vuonna."