Saksalaiset määrittelivät 500 vuotta sitten lain, joka salli oluen valmistuksen vain tarkkaan rajatuista raaka-aineista.
Vuonna 1516 Saksan Bavarian alueella astui voimaan oluen puhtauslaki, Reinheitsgebot, jonka mukaan oluen valmistuksessa sai käyttää vain ohraa, humalaa ja vettä.
Olutta valmistettiin myös vehnästä, mutta saksalaiset halusivat varmistaa lain avulla itselleen vahvimman markkina-aseman.
Laissa ei mainittu hiivaa laisinkaan, sillä hiivan olemassaolo keksittiin vasta 1600-luvulla. Hiiva on kuitenkin aina näytellyt tärkeää roolia oluen valmistuksessa, sillä hiivan avulla olut aloittaa käymisen.
Panimoissa ja käymisastioissa eli villihiivoja, jotka käynnistivät käymisprosessin. Erilaiset hiivakannat selittivät osaltaan sen, miksi eri alueiden oluet maistuivat hieman erilaiselta, vaikka resepti oli sama.
Lain vaikutukset edelleen voimissaan
Reinheitsgebot-laista jouduttiin myöhemmin tekemään päivitetty versio, jossa sallittuihin raaka-aineisiin on lisätty sekä hiiva että vehnä. Nykyinen EU-lainsäädäntö sallii oluen valmistuksessa käytettävän kaikkia elintarvikkeita, joita saa käyttää myös ruokana.
Uudistuksista huolimatta aina 1990-luvun alkupuolelle saakka Saksassa myytävissä olutpulloissa ei saanut käyttää sanaa Bier, jos olutta ei ollut valmistettu Reinheitsgebotin mukaan.
Useat saksalaispanimot vannovat edelleen alkuperäisen Reinheitsgebot-lain nimeen, ja käyttävät sitä markkinoinnissaan.
Reinheitsgebot 500v on Helsinki Beer festivaalin teemana 15.–16.4.2016 Helsingin Kaapelitehtaalla.