Mistä lähteä etsimään ystäviä tai ihmiskontakteja, jos on aivan yksin? Joskus helpostusta yksinäisyyteen löytyy järjestetystä ystävätoiminnasta.
Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset tarjoavat apua ja tukea yksinäisille suomalaisille ja esimerkiksi kotona tai laitoksissa asuville ikäihmisille. Vuosittain yli 9000 vapaaehtoista toimii ystävänä tai tukena henkilölle, jolla ei muuten olisi läheisiä tai tukiverkkoa. Toiminta on vapaaehtoista, eikä siitä saa palkkaa.
Punaisen Ristin kotimaan avun suunnittelija Anita Hartikan mukaan ystävätoiminta koetaan nykypäivänä merkitykselliseksi asiaksi.
– Moni arvostaa sitä, että voi olla mukana toiminnassa, jossa voi oikeasti kohdata muita ihmisiä ja toimia heidän ilokseen, Hartikka sanoo.
– Olen itse ajatellut, että tämä liittyy siihen, että muutenkin on elämässä halua downshiftata. Että saa ilmentää vähän muitakin arvoja kuin tätä tämmöistä taloudellista arvoa. Ystävätoiminta on yksi hyvä tapa toteuttaa muita elämänarvoja, ja käytännössä olla tekemässä mielekästä ja tärkeää vapaaehtoistoimintaa.
Ystävätoiminnasta saa Hartikan mukaan antoisia kokemuksia.
– Kun kaksi ihmistä kohtaa toisensa, he voivat oppia toisiltaan hyvin paljon, vaikka ovat eri-ikäisiä. Siitä voi tulla hyvin rikastuttava vuorovaikutus.
Mukaan ilman kurssitusta
Hartikka kertoo, että mukaan voi päästä esimerkiksi oman kunnan Punaisen Ristin paikallisosaston tai piiritoimiston kautta. Ystäväksi haluava voi myös käydä ystäväkurssin. Kurssi ei kuitenkaan ole pakollinen.
– Erityyppisiä ystävätoiminnan muotoja voi ilman kurssiakin tulla tekemään. Esimerkiksi sellaisia kertaluonteisia vierailuja, ryhmätoimintaa ja vanhainkotivierailuja. Sen tyyppisiin asioihin pääsee mukaan ilman kurssiakin, Hartikka sanoo.
– Kurssi on kuitenkin sillä lailla hyvä, että jos ryhtyy toiselle ihmiselle ystäväksi säännöllisiin tapaamisiin, niin sieltä saa opastusta ja tietoa Punaisen Ristin ystävätoiminnan ja yleensäkin vapaaehtoistoiminnan periaatteista. Kurssi antaa turvallisen pohjan toimia ystävänä.
Ystävänä oleminen on vuorovaikutusta
Kuka sitten tarvitsee järjestettyä ystävää? Hartikan mukaan moni iäkäs ihminen kokee yksinäisyyttä. Yksinäisyys ei katso asuinpaikkaa: myös palvelutalossa voi olla yksin. Nuorillekin on omaa ystävätoimintaa.
– Periaatteessa kuka vain voi olla yhteydessä, jos ei esimerkiksi ole omaisia lähellä tai ei ole sillä tavalla ystäväpiiriä itsellä, Hartikka sanoo.
Ystävänä oleminen painottuu Hartikan mukaan vuorovaikutukseen. Ystävän kanssa keskustellaan, ulkoillaan ja vaikkapa harrastetaan jotakin.
– Sellaisia kotipalvelutöitä nämä vapaaehtoiset eivät tietenkään tee, eivätkä terveydenhoitoon liittyvää työtä, Hartikka kuvaa.
Ystäviä voi saada SPR:n kautta useampiakin, jos oman elämän resurssit vain riittävät.
– Tietysti täytyy aina katsoa sitä omaa ajankäyttöä ja pohtia sitä, että kuinka paljon vapaaehtoistoiminnalle on itsellä aikaa.
Ystävävälittäjä saattaa kaveria kaipaavat ihmiset yhteen. kummaltakin osapuolelta tiedustellaan esimerkiksi kiinnostuksen kohteita, jotta hyvä yhteys syntyisi heti alussa.
– Pyritään siihen, että ihmiset tulisivat toimeen keskenään ja toiveet olisi otettu huomioon, Hartikka sanoo.
Aina ystävätoiminta ei jatku ikuisesti
Aina ystävätoiminta ei voi jatkua ikuisesti: joskus elämäntilanteen muutos pakottaa ystävät erilleen. Hartikan mukaan mahdollisista muutoksista tulisi kertoa ystävävälittäjälle, jonka kautta on saanut ystävän.
Myös ystävälle itselleen on hyvä kertoa ajoissa kaikenlaisista elämänmuutoksista.
– Iäkkäälle ihmiselle voi olla isokin pettymys, että asioihin tulee muutos. Hyvissä ajoin kannattaa siis puhua ja kertoa asiasta avoimesti. Ainahan elämäntilanne voi muuttua, eihän se ole itsestään selvää, että voi jatkaa esimerkiksi samaa harrastusta pidempään.
Lue myös:
Aistien maailmassa: Ennakkoluulot epilepsiasta elävät yhä
Teksti: Maria Aarnio
Lisätietoa: Redcross.fi
Kuvat: Colourbox