Kun yksinhuoltaja etsii itselleen uutta kumppania, ongelmia voivat aiheuttaa niin ajan puute kuin lähipiirin ristiriitainen suhtautuminen asiaan. Yhden vanhemman perheen liiton toiminnanjohtaja Heljä Sairisalo kertoo, kuinka rakkauselämä ja yksinhuoltajuus ovat yhdistettävissä.
Äidin jäädessä lapsensa yksihuoltajaksi, moni miettii, koska on hyvä aika alkaa tapailla uutta ihmistä. Ympäristön palaute voi olla ristiriitaista. Osa ihmisistä ajattelee, että uusi parisuhde on parasta mitä vanhempi voi lapselleen tarjota. Toiset taas tuomitsevat kumppanin haun moraalittomana.
– Onneksi suomalaiset vanhemmat ovat viisaita ja osaavat kuunnella itseään. Uusi kumppani on ajankohtainen, kun vanhemmasta siltä tuntuu, Yhden vanhemman perheen liiton toiminnanjohtaja Heljä Sairisalo sanoo.
Uuden kumppanin löytäminen voi olla vaikeaa myös siitä syystä, että eron jälkeen vapaa-ajalle jää usein vähän aikaa. Kaikilla yksinhuoltajilla ei ole riittävästi lastenhoitoapua edes omien harrastusten ajaksi, joten sosiaalinen elämä jää helposti kokonaan väliin.
– Tämä on mielestäni suuri epäkohta, jonka laskun kantavat ennen kaikkea lapset. Yhteiskunnan tulisikin panostaa avointen lastenhoitopalveluiden kehittämiseen. Yksinhuoltaja tarvitsee myös lepoa vanhemmuudestaan jaksaakseen taas. Voitaisiin aloittaa esimerkiksi järjestämällä lastenhoitoa tuetuille lomille, Sairisalo sanoo.
