Arkunkanto on katoava taito. Nykyään joissakin hautajaisissa tarvitaan jo ammattikantajia.
– Helsingissä näkee hyvin harvoin ihmisiä, jotka osaavat kantaa arkun oikeaoppisesti. Jos hautajaisissa on paljon ikäihmisiä, se menee, mutta nuoremmat tekevät monen näköisiä temppuja. Melkein pitäisi järjestää ihan arkunkantokursseja, Hietaniemen hautauskappelin vahtimestari Hannu Aho sanoo.
Pieleen mennään yleensä jo kantoliinaan tartuttaessa.
– Kantoliinan kuuluu tulla selän poikki ulommaisen olkapään päältä. Aika usein se kuitenkin pannaan kaulalle paidan kauluksen ja ihon väliin tai sitten kierretään moneen kertaan ranteiden ympäri, jolloin liina kiristyy ja hankaa niskaa niin, että arkkua on mahdotonta laskea hautaan.
– Jos vahtimestari osaa työnsä, hän kyllä puuttuu näihin virheisiin, jotta ne voidaan välttää.
Kuitenkin jo kantajia valitessa pitäisi olla tarkkana.
– Moni ei ota huomioon arkun painoa. Vaikka vainaja olisi ollut hyvinkin kevyt, niin esimerkiksi umpitammesta tehty arkku nostaa kannettavan painon helposti 100–150 kiloon. Se on paljon, kun arkun kantaminen on jo psyykkisesti surun kannalta raskas suoritus. Lisäksi siihen tulee se jännitys, ettei vaan tapahdu mitään sellaista, että horjahtaa tai arkku putoaa.
– Joskus asialle laitetaan kovin nuoria kantajia, joilla ei ole siihen vielä ihan fyysisiä edellytyksiä.
