Yhdysvallat 2013. Ohjaus: Bryan Singer. Käsikirjoitus: Simon Kinberg. Tuotanto: Singer, Kinberg, Lauren Shuler Donner, Hutch Parker. Kuvaus: Newton Thomas Sigel. Leikkaus: John Ottman. Musiikki: John Ottman. Pääosissa: James McAvoy, Jennifer Lawrence, Michael Fassbender, Patrick Stewart, Hugh Jackman, Ian McKellen. Kesto: 132 min.
X-Men-elokuvien sarja täydentyy mukiinmenevällä toimintaspektaakkelilla, kun ensimmäisten elokuvien (2000, 2003) ohjaaja Bryan Singer palaa puikkoihin. X-Men: Days of Future Past (2014) ei kuitenkaan edusta pitkän setin parhaimmistoa, vaan se tuntuu enemmän saagan välisoitolta kuin itsenäiseltä seikkailulta.
X-Menit ovat hätää kärsimässä ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa. Mutantteja pelkäävä ihmiskunta on luonut voittamattoman robottiarmeijan, jonka rautanyrkkeihin erilaisten sankarien vastarinta on jo vuosien ajan kaatunut kohtalokkaasti.
Jäljelle jääneiden joukko kutistuu kutistumistaan. Professori X (Patrick Stewart) ja Magneto (Ian McKellen) lähettävät kipakan Loganin alias Wolverinen (Hugh Jackman) takaisin 1970-luvulle valistamaan eripuraista X-Men-ryhmää tulevasta tuhosta.
Loganin on saatava professorin ja Magneton “nuoremmat versiot” (James McAvoy, Michael Fassbender) puhaltamaan uudelleen yhteen hiileen. Omilla teillään sooloileva Mystique (Jennifer Lawrence) on löydettävä, sillä tulevaisuuden robosoturien salaisuus piilee juuri hänen mutantti-dna:ssaan.
X-Men: Days of Future Past liikkuu sujuvasti kahdella eri aikatasolla, dystooppisessa tulevaisuudessa ja Nixonin Amerikassa. Parhaimmillaan elokuva on valloittavan viihdyttävä ja energinen kuten nokkelassa vankilapakokohtauksessa. Heikoimmillaan se kompastelee omaan typerryttävään runsauteensa, minkä johdosta originaalisarjakuvaa tuntematon katsoja ei saa tolkkua loputtomaan hahmokavalkadiin.
Singerin ratkaisu jättää selittelyt sikseen ja luottaa kerronnan imuun on silti oikea. Days of Future Past -elokuvasta nauttii, vaikka henkilöiden välisiin suhteisiin ja aikaisempaan historian viitataan niukasti. Eniten kokonaisuudesta saa luonnollisesti irti, jos taustatapahtumat ovat entuudestaan hallussa. Tämä on merkityksellistä etenkin Wolverinen kohdalla.
Mitä supersankareihin tulee, X-Menit rankkaavat korkealle kaikilla asteikoilla. Pohjimmiltaan kyse on sympaattisesta ryhmästä, joka taistelee ihmisten erilaisuuden pelkoa vastaan. Sarjakuvan peruskysymys on myös se, minkä väylän – positiivisen esimerkin vai väkivallan – kukin omalle taistelulleen valitsee.
X-Menissä on liuta erinomaisia näyttelijöitä, joiden kanssakäymistä on ilo seurata. James McAvoyn nuoressa professorissa on herkkää sielukkuutta, siniseen vartalomaskiin hetkittäin katoavan Jennifer Lawrencen Mystiquessa villiä haavoittuneisuutta. Game of Thrones -sarjasta tuttu Peter Dinklage tekee myös mehukkaan roolin mutanttien täystuhosta haaveilevana asetehtailijana.