Pitäisikö uusimaalaisten saada koronarokotus ennen muuta Suomea? Muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Hanna Nohynek pitää mahdollisena sitä, että koronarokotukset annettaisiin ensin tietyille alueille.
Koronarokotteet jaetaan Suomen kuntiin niiden asukasluvun mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, ettei rokotteiden jakelussa huomioida koronan esiintyvyyttä.
Husin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen on esittänyt, että rokotteista saataisiin suurempi hyöty, jos ne keskitetään sinne, missä taudin ilmaantuvuus on suurinta, eli tapauksia on asukasmäärään verrattuna eniten.
Samaa mieltä on Oulu yliopiston kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkola. Hän on erikoistunut epidemiologiaan ja biostatistiikkaan.
Rokotukset sinne missä roihuaa
– Näin voitaisiin tukahduttaa epidemiaa siellä, missä se roihuaa. Rokotuskampanjaa on ilmeisesti hidastanut myös jäykkä rokotusjärjestyksen noudattaminen, Jouni Jaakkola arvioi.
– Yhdysvalloissa on New York Timesin mukaan sama ongelma. Tähän puuttunut myös liittovaltion surgeon general, korkein kansanterveydestä vastaava viranomainen. Olisi tärkeää saada vain rokotettua paljon. Jos naapuri saa rokotuksen on siitä hyötyä myös minulle.
Suomessa rokotuksia hidastaa erityisesti niiden vähäinen määrä.
Nykytiedon valossa on epävarmaa, antavatko rokotteet laumasuojan. Ne estävät vakavan taudin puhkeamisen, mutta henkilö saattaa edelleen tartuttaa muita. Jaakolan mukana on kuitenkin todennäköistä, että tarttuvuus vähenee, jos tauti on oireeton.
– Lisäksi mitä voimakkaampi epidemia on, ja mitä kauemmin se kestää, sitä suurempi on mutaatioiden todennäköisyys, Jaakkola sanoo.
Kaikki eivät ole yhtä turvassa
Alueiden kohteleminen samalla tavalla johtaa moraaliseen ongelmaan. Helsinkiläinen on suuremmassa vaarassa sairastua kuin mikkeliläinen. Jos ihmisille halutaan tarjota yhtäläinen turva tulisi rokotuksissa ottaa huomioon epidemian alueelliset erot.
– Tämä on päivän selvää.
Alueellisten erojen huomioiminen saa kannatusta myös hallituspuolueesta.
– Alueelliset erot tulisi huomioida sen jälkeen, kun riskiryhmät on rokotettu. Silloin rokotukset voitaisiin keskittää sinne, missä esiintyvyys on suurinta, sdp:n kansanedustaja Aki Linden sanoo.
Hän on lääkäri ja on toiminut Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ja Husin toimitusjohtajana.
THL:n ylilääkärin Hanna Nohynekin mukaan tilanteet muuttuvat alueiden välillä niin nopeasti, ettei tätä kannata harkita.
– Mutta en kokonaan sulkisi tätä mahdollisuutta vielä pois.
Oppositiossa istuvan kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiaisen mukaan rokotusstrategiassa voi olla mukana aluepolitiikkaa.
”Ratikka-ajattelua”
– Suomessa on sellainen ääriajattelu, että kaikki pitää aina kohdella samalla tavalla. Sitä sanotaan myös ratikka-ajatteluksi. Jos maaseudulla ei ole ratikkaa, ei sitä pitäisi olla Helsingissäkään.
Maallikon näkökulmasta olisi järkevää rokottaa enemmän siellä missä tartunnan riski on suurempi.
Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä Krar on määrittänyt 10 portaisen rokotusjärjestyksen.
Ylimpänä listalla on teho-osastojen henkilökunta ja alimpana alle 70-vuotiaat, joilla on vakavalle koronavirustaudille altistava sairaus. Sen jälkeen kunnat ryhtyvät rokottamaan muuta väestöä.
Valtioneuvoston asettama sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta Etene käsitteli joulukuussa rokotusjärjestystä ja totesi sen hyväksi.
Etenen puheenjohtajan Jaana Hallamaan mukaan Etenessä ei keskusteltu rokottamisen alueellisista eroista. Niitä ei myöskään pohdittu marraskuussa ilmestyneessä, lähes sata sivuisessa raportissa nimeltä COVID-19-epidemian eettinen arviointi.
Hallamaa on Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori.