Joka kausi. Jokaikinen. Sama vanha tarina. Arsenalin kausi on hetkessä ohi, tällä kertaa viiden päivän sisään ulos FA-cupista ja Mestarien liigasta.
"Hello fourth place, my old friend
I've come to fight for you again
And the vision that was planted in my brain
Still remains
Without any silverware"Arsene feat. Simon ja Garfunkel
Viiteentoista viime taistoon neljä voittoa. Valioliigassa vain Leicesterin ja Spursin romahdus voisi nostaa Arsenalin vielä mestaruuteen. Arsenalin itsetekeminen on surullista ja tragikoomista seurattavaa vuosi toisensa jälkeen. Mikään ei muutu, mutta samat asiat toistuvat vuodesta toiseen. Varmasti maailman yksi turhauttavimmista seuroista fanin näkökulmasta.
Ja sitten kuin minkä tahansa viime kausien esimerkkiä lainaten, kun kausi on käytännössä ohi eikä mitään pelattavaa; nähdään mahtavaa yhteispelaamista, upeita hyökkäyksiä ja klassista tikitakaa.
Juuri silloin, kun kaikki on paineet ovat purkautuneet.
Arsenal on viime vuosilta parhaimpia esimerkkejä siitä, miten pää ei kestä paineita. Jos ja kun Wengerin ikuinen immuniteetti jatkuu vielä ensi kaudellakin, ensisijainen hankinta on mentaalipuolen valmentaja pelaajille. Eikä taida yksi riittää. Wenger tarvitsee myös sellaisen.
Nuoret tulevaisuuden toivot
Marcus Rashford tuli suurelle yleisölle täysin puskista, kun Manchester United kohtasi Eurooppa-liigassa noin kuukausi sitten Tim Sparvin Midtjyllandin. Päästyään kentälle, ja tehtyään 12 minuuttiin kaksi maalia, ei 18-vuotiaan elämä ollutkaan enää samanlainen. Paitsi että tavallaan oli, nimittäin hän meni seuraavana päivänä normaalisti kouluun.
Huikea satutarina jatkui ottelussa Arsenalia vastaan. Ensimmäistä kertaa avauskokoonpanoon Valioliigassa ja heti kaksi maalia. Yhtäkkiä kaikki lehdet kirjoittivat uudesta sensaatiosta ja ManU:n synkkään kauteen tuli hetkessä aimo annos valoa lisää.
Muutama peli jopa maaleitta, kun unelmatalvi sai jatkoa sunnuntaina Manchesterin derbyssä. Ekaa kertaa avauksessa paikallistaistossa ja Rashfordin osumalla punaisten toivo elää Mestarien liigan paikasta. Rashford on enemmän tai vähemmän pelastanut Louis van Gaalin kauden.
Toisaalla Lontoon suunnalla eräälle nigerialaiselle viime viikko oli varmasti yksi tähänastisen nuoren elämän unohtumattomin. 19-vuotias Alex Iwobi pääsi ekaa kertaa avauskokoonpanoon Mestarien liigan ottelussa ja teki sen vieläpä legendaarisella Camp Noulla ja vain kolme päivä myöhemmin ekaa kertaa avauksessa Valioliigassa ja heti uran eka maali.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Näitä satutarinoita on upea nähdä. Ne voivat vielä isossa mittakaavassa pelastaa työpaikkoja sekä Manchesterissä että Lontoossa.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Taistelua jokaisella rintamalla
Tällä viikolla varmistui se, että Englanti saa pitää neljännen paikkansa Mestarien liigaan tulevaisuudessakin. Ainakin seuraavat kaksi kautta.
Italia on ollut kärkkymässä tosissaan Uefan maarankingeissa paikkaa Englannilta, mutta toisin kävi. Kenties sen vuoksi, tämän kierroksen jälkeen taistelu juuri siitä neljännestä paikasta on hurja. ManU nousi voitollaan mukaan, West Ham on historiallisesti mukana, eikä Sotonia ja Liverpooliakaan vielä täysin voi laskea ulos. Sen sijaan tällä menolla Manchester Cityn kohta saa. Guardiola varmaan hykertelee ajatuksesta päästä pelaamaan jossain Itä-Euroopan lumisateessa Eurooppa-liigaa...
Häntäpäässä Norwich otti puolestaan todella ison voiton, varsinkin kun mikään putoamisviivan alapuolella olevista joukkueista ei onnistunut voittamaan. Aston Villa ei ollut yhtään huonompi kuin Swansea, mutta kaatui Brad Guzanin hölmöön virheeseen. Valioliigahistorian suurimmassa Tyne-Wear derbyssä Newcastlen ja Sunderlandin välillä päädyttiin tasalukemiin.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Kärkipäässä ei muutoksia tämän kierroksen jälkeen. Jokainen kärkikolmikosta voitti pelinsä. Poikkeuksellisen omituisena kautena se oli jopa aavistuksen yllättävää, koska yleensä joka kierroksen jälkeen on tuntunut tulevan muutoksia...