Liisa Kauppinen kuuroutui lapsena ja taisteli tiensä läpi ankaran koulun ja nuoruuden. Palkittu ja pitkään Kuurojen liittoa luotsannut Kauppinen täyttää nyt 80 vuotta ja iloitsee, että nykylapset saavat elää niin paljon tasa-arvoisemmassa maailmassa kuin hän.
Liisa Kauppinen oli viisivuotias, kun hänestä tuli kuuro. Aivokalvontulehdus vei kuuloaistin, eikä leikki-ikäinen Liisa enää pysynyt mukana lasten leikeissä.
– Osasin puhua, mutten kuullut, kun muut puhuivat, kertoo tänään sunnuntaina 80 vuotta täyttävä Kauppinen MTV Uutisten haastattelussa.
Kauppisen elämä mullistui, kun hän pääsi kuurojen kouluun Ouluun. Yhtäkkiä hän pystyikin olla vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Hän muistaa, kuinka Oulussa lapset heiluttelivat käsiään ja hän alkoi oppia, mistä oli kyse. Vieläkin ensikosketus viittomakieleen saa Kauppisen silmät hehkumaan.
– Se oli ihana hetki. Minä voin vielä jutella, minä voin leikkiä, pelata, riidellä, pitää hauskaa muiden kanssa.
Lapset pystyivät keskenään jakamaan asioitaan. Vaikka aikuiset eivät viittoneet heille, lapset viittoivat keskenään.
Karttakepillä käsille sitä, joka viittoo
Kauppisen mukaan hänen kouluaikoinaan oli vallalla ajatus, että viittomakieli on äärimmäisen vaarallinen, sillä se estää puheen oppimisen. Lapsia yritettiin kaikin keinoin estää viittomasta.
