Viisivuotias Liisa kuuroutui aivokalvontulehduksen takia eikä pysynyt enää mukana leikeissä – periksiantamattomuus teki naisesta viittomakielen pioneerin

Liisa Kauppinen oli viisivuotias, kun hänestä tuli kuuro. Aivokalvontulehdus vei kuuloaistin, eikä leikki-ikäinen Liisa enää pysynyt mukana lasten leikeissä.

– Osasin puhua, mutten kuullut, kun muut puhuivat, kertoo tänään sunnuntaina 80 vuotta täyttävä Kauppinen MTV Uutisten haastattelussa.

Kauppisen elämä mullistui, kun hän pääsi kuurojen kouluun Ouluun. Yhtäkkiä hän pystyikin olla vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Hän muistaa, kuinka Oulussa lapset heiluttelivat käsiään ja hän alkoi oppia, mistä oli kyse. Vieläkin ensikosketus viittomakieleen saa Kauppisen silmät hehkumaan.

– Se oli ihana hetki. Minä voin vielä jutella, minä voin leikkiä, pelata, riidellä, pitää hauskaa muiden kanssa.

Lapset pystyivät keskenään jakamaan asioitaan. Vaikka aikuiset eivät viittoneet heille, lapset viittoivat keskenään.

Karttakepillä käsille sitä, joka viittoo

Kauppisen mukaan hänen kouluaikoinaan oli vallalla ajatus, että viittomakieli on äärimmäisen vaarallinen, sillä se estää puheen oppimisen. Lapsia yritettiin kaikin keinoin estää viittomasta.

– Minuakin kiellettiin! Jos opettaja näki, että viitoin kaverille salaa, niin jouduin laittamaan kädet pulpettiin ja niitä hakattiin karttakepillä. Minua on lyöty monta kertaa, enkä ole ainoa!

Liisan mukaan tämä oli tapa, jolla lapsia yritettiin estää viittomasta.

– Mutta eihän se onnistu, lapsi haluaa luoda kontaktin muihin ihmisiin keinolla millä hyvänsä.

Elämänkertakirja ja seminaari

Liisa Kauppinen on tehnyt elämäntyönsä kuurojen parissa. Hänet on muun muassa palkittu vuonna 2013 ainoana suomalaisena arvostetulla YK:n ihmisoikeuspalkinnolla. Elämänkertakirja Tiedän sen mahdolliseksi on julkaistu toukokuussa.

Tämän viikon perjantaina Finlandia-talolle kokoontui ihmisiä seminaariin, jossa juhlistettiin kuurojen elävän legendan, Liisan, 80-vuotista elämää.

Liisa itse on kiitollinen siitä, että kuulovammaiset nykylapset ja nuoret saavat elää aivan erilaisessa maailmassa kuin missä hän itse varttui.

Kauppinen on itse ollut mukana vaikuttamassa YK:n vammaissopimuksen läpimenoon, mikä takasi 70 miljoonalle kuurolle oikeuden omaan kieleen. 

– Nykyajan nuoret ymmärtävät yhdenvertaisuuden. Mutta silti tänäkin päivänä viittomakieltä vastaan hyökätään.

Liisan mukaan Suomessa on noin 700 000 kuulovammaista, joista vian noin 3000 käyttää viittomakieltä. Hän myös kertoo, että usein ihmiset pelästyvät tavatessaan kuuron. Silloin Liisa pyytää ihmistä puhumaan hitaammin, jotta hän voi lukea huulilta.

– Ja kun hän onnistuu, minä kannustan ja taputan: Nyt minä ymmärsin sinua!

Koiralenkillä Liisa usein keskustelee vastaantulijoiden kanssa; joku piirtää koiransa nimen lumeen ja toinen tekee käsillään kirjaimia. Ja kuinka mobiililaitteet ovatkaan helpottaneet elämää:

– Minullakin on 47 whatsapp-ryhmää, joissa keskustelu käy vilkkaana! On viestejä ja viittomavideoita, Liisä sanoo ja hymyilee.