Suomalaiset ovat lääkinneet viinalla vaivojaan vuosisatoja. Aina ei ollut muita vaihtoehtoja, mutta ei kansanlääkintä aivan hatusta vedettyä ole nykyäänkään.
Alkoholia on käytetty Suomessa lääkintänä 1500-luvulta lähtien, kun se ensin tuli tunnetuksi armeijan ja säätyläisten kautta.
– Sanonta kuuluu, että jos ei viina, terva ja sauna auta, niin tauti on kuolemaksi. Vanhassa suomalaisessa kansanlääkinnässä viinaa pidettiin yleislääkkeenä lähes kaikkiin tauteihin. Tieto siitä kulki suusta suuhun, filosofian tohtori Mervi Naakka-Korhonen kertoo.
Alkoholia käytettiin sekä sellaisenaan että yrtteihin tai muihin aineisiin sekoitettuna.
– Viinaa otettiin joko sisäisesti suun kautta tai hierottuna ulkoisesti suoraan iholle. On väitetty, että sekoittamalla viinaan tahmeita koivun nuppuja, kuminoita ja koiruohoja saadaan hyvä yleislääke kaikkiin tauteihin.
Yleismaailmallinen keksintö
Sitä, mistä ja milloin viinan käyttö kipuja helpottamaan alun perin lähti, on vaikea sanoa.
– Kyseessä lienee aika yleismaailmallinen keksintö, ei missään tietyssä paikassa tiettyyn aikaan tapahtunut väläys. Sotasairaaloissa viinaa annettiin aikoinaan kivun poistamiseen ja potilaan rauhoittamiseksi operaatiota varten melkoisia määriä. Se saattoi johtaa kipusokkiin, mutta jotainhan siinä tilanteessa piti käyttää, Naakka-Korhonen sanoo.
Viinaa ei käytetty niinkään nimenomaisiin tauteihin kuin kiputiloihin. Kuumeen ja flunssan hoidossa se oli varsin yleinen.
