Ikkunat ovat säpäleinä, vaunun seinälaudat katkeilleita ja lahonneita. Sisällä on kasa rojua; pahvilaatikoita, roskia, lasinsirpaleita. Vihtiläisessä metsikössä seisova junavaunu on nähtävästi saanut olla rauhassa pitkään.
Huhupuheiden mukaan metsikössä oleva vaunu on aikoinaan Vihdissä kulkeneen yksityisen Ojakkalan-Olkkalan -radan ainoa matkustajavaunu. Matkustajavaunu poistettiin käytöstä 1920-luvulla, ja se seisoi jokusen vuoden radan varrella käyttämättömänä.
Hetken se oli Olkkalan kartanon omistajan entisen vaimon väliaikaisasuntona. Sen jälkeen siitä ei ole tietoja. Ehkä se romutettiin pian sen jälkeen, kun rouva ei enää tarvinnut väliaikaisasuntoa?
Vai voisiko tämä metsässä oleva vaunu sittenkin olla tuo kadonnut matkustajavaunu?
Kartanon yksityinen rautatie
Ojakkalan-Olkkalan yksityinen rautatie oli 15 kilometriä pitkä, ja se oli tarkoitettu puutavaran ja maidon kuljetusta varten. Yksityisellä rahalla rakennettu junarata oli ainoa ratkaisu sille, että sahatehtaalta saatiin tavara kuljetettua eteenpäin.
Vuonna 1873 valmistuneelle radalle ehdittiin vuosien saatossa harkita jo matkustajaliikennettäkin, mutta se toive ei ikinä toteutunut. Yksi ainoa matkustajavaunu oli tarkoitettu yhtiön omistajan henkilökohtaiseen käyttöön.
Radalla oli tämän matkustajavaunun lisäksi käytössä viisi höyryveturia, kaksi moottoriveturia, maidonkuljetusvaunu sekä tavaravaunu.
Vihtiläinen yksityisrautatie oli kapearaiteinen, ja matkustajavaunun kerrotaan olleen vaaleansininen. Metsässä löytyneessä vaunussa ei sinistä enää näy, vaikka osa vaunubongailijoista on mielestään häivähdyksiä sinisestä maalista nähnytkin.
Suomen Rautatiemuseon kalustoamanuenssi Iiro Niemi kuitenkin tyrmää vaunufanien uskomuksen siitä, että metsässä lepäävä romu olisi yksityisen rautatien vaunu.
– Kyseessä näyttää olevan pätkä vanhaa puukorista VR:n leveäraiteista päivävaunua; ei siis kapearaideradan vaunu. Vanhoja vaunukoreja on päätynyt aikanaan kohtalainen määrä uusiokäyttöön muun muassa kesämökeiksi ja varastoiksi, jopa asunnoiksi. Tälläkin vaunukorin puolikkaalla lienee jokin vastaava tarina, Niemi kertoo.
Koko Ojakkalan-Olkkalan rata purettiin vuonna 1957. Pientä osaa siitä käytettiin vuoteen 1966, kunnes nekin kiskot vietiin pois. Nykyään radasta ei ole nähtävillä oikein jälkeäkään; ainoastaan radan päässä olleen tiilitehtaan piippu tönöttää yhä pystyssä.
Radan kolmosveturi on entisöity, ja siihen voi tutustua Kovjoen museorautatiellä.
Hylättyjen paikkojen tutkimiseen erikoistunut Urbanex Ninja valottaa videollaan sitä, miksei hylättyjen paikkojen tarkkoja sijainteja yleensä kerrota.
Artikkelissa on käytetty lähteenä Jukka Sarkin kirjaa Ojakkalan-Olkkalan yksityinen rautatie.
Tiedätkö sinä jotakin kyseisestä vaunusta tai onko sinun lähelläsi mielenkiintoisia, hylättyjä kohteita? Ota meihin yhteyttä uutiset@mtv.fi.