Sotaan kuului paljon odottelua, mutta myös stressi ja pelko jatkuvassa hälytysvalmiudessa olemisesta. Sotaveteraani Heikki Talvela kertoo, mikä auttoi pitämään pään kasassa.
Sotilastoverit
Hyvät asevelisuhteet ovat äärimmäisen tärkeitä sodassa. Käytimme esimerkiksi vartiovuoroissa niin sanottuja porkkapareja: kaksi miestä muodosti tiimin, jonka toinen osapuoli oli keittänyt toverilleen valmiiksi korviketta, kun tämä palasi kylmästä talviyöstä korsuun. Minun parini oli siviilissä helsinkiläinen raitiovaununkuljettaja – todella mukava mies.
Kirjeenvaihto
Kirjeenvaihdolla pidettiin mielialaa yllä. Välillä laitettiin myös lehtiin kirjeenvaihtoilmoituksia ja pyydettiin lähettämään paketteja. Itselläni pelasi kotiväen huolto: perhe lähetti ilokseni esimerkiksi korppuja ja muuta kuivamuonaa. Kerran he laittoivat pakettiin jopa marjoja, mutta ne pilaantuivat jo matkalla.
Lomat
Kannaksella lomia pidettiin kahden kuukauden välein ja viikko kerrallaan. Aunuksella kahden viikon lomille päästiin neljän kuukauden välein – kaksi vuorokautta meni tosin aina matkustamiseen kumpaankin suuntaan.
Kun lähdin lomalle, kävelin ensin viisi kilometriä töpinään eli huoltopaikalle. Sieltä menin kuorma-autolla Mäkriän pääteasemalle, josta matkasin junalla Riihimäelle ja edelleen Järvenpäähän. Järvenpään asemalta oli vielä neljä kilometriä kotiin, mutta usein isä oli jo asemalla vastassa hevosen kanssa.
Kuvat: Colourbox.com
Piia Simola/Studio55.fi
Vaiettu salaisuus: Suomalaiset sotilaat koukuttuivat huumeisiin
Heikki lähti sotaan 18-vuotiaana: Tällaisia olivat nuoren miehen päivät rintamalla
Vihollinen joen toisella puolella – Näin venäläiset juopottelivat ja levittivät propagandaa